60 vuotta sitten: Tullissa aletaan selvittää siirtymistä tietokoneiden käyttöön

Tietotekniikkaan siirtymistä valmisteltiin valtiovarainministeriön johdolla. Tietotekniikka nähtiin keinoksi jolla rationalisoida työtä ja vähentää kustannuksia. Ensimmäiset tietokoneet Suomen valtionhallintoon oli hankittu 1950-luvulla. Niitä käyttivät Kansaneläkelaitos ja puolustusvoimat. Olennaista oli saada valtion isoimmat tietomassat koneelliseen käyttöön. Myös Tulli käsitteli huomattavia määriä dataa. Vuonna 1962 valtiovarainministeriön järjestelyosasto perusti ATK-työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää tullitoiminnan automatisoimista.

Tutkimus ja sen tavoitteet

Automatisointi edellytti ensin Tullin senhetkisten prosessien tarkkaa kartoittamista, jotta voitiin määritellä, mitkä voitaisiin koneellistaa. Tutkimuksen alkaessa lokakuussa 1962 Tullihallitus ilmoitti tavoitteekseen, että tulosten perusteella saataisiin konkreettinen ehdotus Tullin uudesta ”integroidusta tietojenkäsittelyjärjestelmästä”.

Tullissa pyrittiin siihen, että uuden järjestelmän avulla voitaisiin nopeuttaa tuonnissa ja viennissä tarvittavaa tietojen käsittelyä, kuten tullilaskutusta, Tullin omaa kirjanpitoa ja ulkomaankaupan tilastointia.

Varsinaiset päätavoitteet olivat tätä huomattavasti laajemmat. Uudella järjestelmällä haluttiin ”pienentää tullikamarien ja tullihallituksen työpainetta ja paperisotaa sekä samalla estää tai ainakin hidastuttaa ulkomaankaupan jatkuvasta kasvusta aiheutuvaa henkilökunnan lisäämistarvetta”.

Tutkimusryhmän piti tarkastella Tullin ydinprosesseja ja selvittää, mitkä olivat tullauksen pahimmat pullonkaulat. Työ oli mittava, koska oli käytävä läpi muun muassa mitä lomakkeita oli käytössä, mitä rekistereitä tarvittiin ja millaisia henkilöstömääriä tarvittiin. Samalla piti selvittää, mitä tietoja Tullin oli toimitettava säännöllisesti ulkopuolisille tahoille. Keskeinen tutkimuskohde oli tavarailmoitusten muoto, sisältö ja käyttötapa.

Alusta asti katsottiin, että uudella tietojenkäsittelyjärjestelmällä olisi vaikutuksia myös Tullin organisaatioon.

Käytännön toteutus alkaa heti

Valtiovarainministeriön alaisesta ATK-ryhmä oltiin juuri muodostamassa uutta Valtion tietokonekeskusta. Mukaan Tullia tutkivaan ryhmään tuli pysyvästi kolme ihmistä Tullin omasta henkilökunnasta.

Muutosten nähtiin koskettavan myös Tullin asiakaskuntaa. Tullihallitus kirjoitti 26. lokakuuta 1962 Suomen Huolintaliikkeiden Liitolle ja pyysi sitä mukaan tutkimukseen. Tulli pyysi liittoa nimeämään ”suppeahkon yhteistoimintaelimen, joka perusteellisesti tuntee huolinta-alan tietojenkäsittelyn ja on kiinnostunut rationalisointikysymyksistä”. Tästä lienee saanut alkunsa säännöllisempi tietotekniikkayhteistyö Tullin ja asiakkaiden välillä.

Seuraavana päivänä Tullihallitus ehdotti valtiovarainministeriön ATK-ryhmälle kuuden palveluksessaan olevan henkilön testaamista ”vastaisia ATK-koulutustehtäviä ajatellen”. Tarkempia tietoja siitä, millaisia testejä heille suoritettiin, ei ole asiakirjoissa säilynyt.

Projektissa osattiin varautua myös muutosvastarintaan. Tarkoituksena oli ”järjestää `aivoriihitilaisuuksia´, joissa `puidaan’ niitä järjestelmän yksityiskohtia, joiden suhteen käytännön miehet esittävät epäilyksiä”.

Tutkimuksessa haluttiin perehtyä myös siihen, kuinka asiat oli hoidettu ulkomailla. Lokakuussa 1962 Suomen tulli lähetti usealle Euroopan tullilaitokselle kyselyn. Siinä tiedusteltiin, käyttivätkö nämä kenties tietojenkäsittelyä, kuten reikäkorteille tallennusta. Jos vastaus oli myöntävä, kyseisen maan tullihallintoa pyydettiin lähettämään mahdollisimman yksityiskohtainen kuvaus toiminnasta.

Tulokset valmistuvat

Aikataulu oli kunnianhimoinen. Tutkimuksen oli tarkoitus valmistua marraskuun 1962 lopussa. Vuonna 1963 analysoitaisiin tulokset ja tarkempi esitys uudesta tietojärjestelmästä olisi valmis joulukuussa 1963, jolloin alkaisi Tullin henkilöstön koulutus. Uudet ohjelmat olisivat valmiit keväällä 1964 ja saman vuoden aikana voitaisiin siirtyä niiden testaukseen. Täysin toiminnassa uusi tietojärjestelmä olisi vuoden 1965 alusta lähtien.

Tutkimuksen pohjalta tehty lopullinen selvitys valmistui vuonna 1964. Siinä automatisoinnin pääasialliseksi kohteeksi katsottiin asiakkaiden tullilaskutus. Laskujen kirjoittaminen oli aikaa vievää ja vaati monien tietojen tallentamista useisiin eri paikkoihin. Itse laskujen laskenta tapahtui käsin veivattavilla laskimilla, joita kutsuttiin ”hyrräksi” eli ”snurraksi”. Samassa yhteydessä piti laatia veloitusluettelo eli tuontipäiväkirja B. Asiakkaan piti olla paikalla tullikamarissa maksamassa laskunsa. Näiden vaiheiden jälkeen tavaraerän lasku- ja ilmoituspinkka eli ”pakka” lähetettiin Tullihallitukseen, jossa tilastointiin tarvittava aineisto lävistettiin reikäkorteille.

Tietojärjestelmäuudistus toteutettiin siten, että vuonna 1965 hankittiin muutamia ”laskutusautomaateiksi” kutsuttuja koneita, joilla voitiin tulostaa tullilaskuja. Koneisiin voitiin ohjelmoida valmiiksi eräitä tietoja, joten kaikkia tietoja ei tarvinnut kirjoittaa lomakkeelle joka kerta uudelleen. Laskujen toimittaminen nopeutui. 1960-luvun lopulla yleistyi tullilaskujen maksaminen pankkiin, jolloin käteistä rahaa tarvittiin tullauksissa entistä vähemmän. Saman asiakkaan laskuja voitiin alkaa yhdistää jaksolaskuiksi.

Vuonna 1965 valmistui Valtion tietokonekeskuksen Tullia varten laatima varsinainen systeemisuunnitelma. Se joutui kuitenkin vastatuuleen, koska uhkasi johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin mitä oli alun perin ajateltu. Selvityksessä nimittäin esitettiin Tulliin noin sadan henkilön lisärekrytointia. Tällaista suunnitelmaa ei haluttu toteuttaa ilman tarkempaa arviointia. Uusi selvitys valmistui vuonna 1966.

Mihin tutkimus johti?

Pienistä hidasteista huolimatta tutkimuksesta käynnistyi tullausprosessien perinpohjainen uudistaminen, joka vei useamman vuosikymmenen, kun eri vaiheita koneellistettiin. 1990-luvulla siirryttiin laajasti sähköiseen tulli-ilmoittamiseen ja 2000-luvun alussa saatiin aikaan ensimmäinen kokonaan paperiton järjestelmä. Vaikutukset suomalaiselle elinkeinoelämälle ovat olleet huomattavat, samoin Tullille itselleen. Nykyihmisen olisi jo vaikea tunnistaa vuonna 1962 vallalla ollutta tullaus- ja laskutusprosessia. Käsitteellisesti ollaan kuitenkin edelleen samojen asioiden äärellä.

Lähteet: Tullihallituksen kirjeet 1962; Heikkinen, Sakari, Suomeen ja maailmalle. Tullilaitoksen historia. 1994, s. 489–493.