Tyypin 1 diabetekseen löytyi lupaava lääkeaine-ehdokas

Tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus on Suomessa korkeampi kuin missään muussa maassa. Sairauden taustalla olevia geenejä on tunnistettu satoja, mutta useimpien niiden vaikutusmekanismi on epäselvä. Suuressa sairastumisriskissä olevat henkilöt voidaan siis tunnistaa, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt tehokasta keinoa ehkäistä sairauden etenemistä ilman merkittävien sivuvaikutusten vaaraa.

Helsingin yliopiston tutkijat ovat professori Timo Otonkosken johdolla selvittäneet tyypin 1 diabeteksen riskigeenien vaikutusmekanismeja tavoitteenaan löytää uusia keinoja diabeteksen ehkäisyyn.

Tutkimuksen tulokset on julkaistu Nature Communications -tiedelehdessä.

– Keskityimme tutkimuksessa TYK2-nimiseen geeniin, koska sen mutaatioiden tiedetään suojaavan tyypin 1 diabetekselta, Otonkoski kertoo.

Valkosolut vaarattomiksi

Tutkijoiden oletus oli, että TYK2-geenin aktiivisuutta estämällä voitaisiin vähentää haiman beetasolujen tuhoutumista, mikä aiheuttaa tyypin 1 diabeteksen puhkeamisen. Haiman beetasolut tuottavat elimistölle elintärkeää insuliinia, joka diabetespotilaiden on korvattava insuliinipistoksilla.

Oletus vahvistui tutkimuksessa oikeaksi ja beetasolujen tuhoutuminen onnistuttiin tehokkaasti pysäyttämään estämällä TYK2-geenin toiminta.

– Beetasolujen tuhoutuminen on seurausta autoimmuunireaktiosta, jossa elimistön puolustusjärjestelmän aktivoimat valkosolut hyökkäävät omia kudoksia vastaan. TYK2-estäjällä valkosolujen aiheuttama tuho kyettiin estämään, Otonkoski vahvistaa.

Tutkimuksen toinen, yllättävämpi löydös oli se, että TYK2-geenin vaikutuksen poistaminen johti haiman saarekesolujen erilaistumisen heikkenemiseen eli beetasolutuotannon heikentymiseen.

– Tämä haitallinen vaikutus oli kuitenkin havaittavissa ainoastaan beetasolujen varhaisemmissa kehitysvaiheissa. TYK2-aktiivisuuden estäminen ei vaikuttanut kypsien beetasolujen toimintaan, Otonkoski huomauttaa.

Otonkosken tutkimusryhmä on aikaisemmin onnistunut kehittämään kantasoluista täysin toimivia haiman beetasoluja, joiden avulla elimistön insuliinintuotanto voidaan palauttaa.

Jatkotutkimuksesta lisätietoa lääkekehitykseen

Tulosten valossa TYK2-estäjä on lupaava lääkeaine-ehdokas tyypin 1 diabeteksen ehkäisyyn.

– Käytimme tutkimuksessamme sekä soluja, joista TYK2-geeni oli poistettu, että kemiallista TYK2-estäjää. Tämä lääkemolekyyli on jo hyväksytty USA:ssa psoriasiksen hoitoon, Otonkoski huomauttaa.

Hänen mukaansa TYK2-estäjän vaikutuksia diabeteksen ehkäisemisessä on seuraavaksi tutkittava huolellisesti eläinmalleissa, ja jos tulokset ovat hyviä, tutkimus voisi edetä kliinisiin eli ihmisillä tehtäviin kokeisiin.

Alkuperäinen artikkeli: Chandra, V., Ibrahim, H., Halliez, C. et al. The type 1 diabetes gene TYK2 regulates β-cell development and its responses to interferon-α. Nat Commun 13, 6363 (2022). DOI: 10.1038/s41467-022-34069-z.

Lisätietoja

Timo Otonkoski, lääketieteellisen kantasolututkimuksen professori, Helsingin yliopisto; ylilääkäri, HUS Helsingin yliopistollinen sairaala

timo.otonkoski@helsinki.fi

p. 050 370 8976

Tutkimus suoritettiin professori Timo Otonkosken laboratoriossa tyypin 1 diabetekseen keskittyvän INNODIA-hankkeen tukemana.

Lue lisää kantasolututkimuksesta Helsingin yliopiston kantasoluportaalista.