Hannu Paloniemen Lumiluolapoika on omakohtainen romaani äidin menettämisestä

Kesken helteisen heinänteon saapuu Lapin Itäkairaan kauan odotettu kirje, jonka seurauksena opettajaperhe muuttaa Tornioon 1980-luvun alussa. Perheen pojalle avautuu uusien ystävien myötä musiikin maailma, ja vuolaana virtaavan rajajoen varrella toiveet paremmasta elämästä tuntuvat toteutuvan, kunnes äidin terveys heikentyy yhtäkkisesti.

Pian poika ymmärtää kaiken muuttuneen peruuttamattomasti. Koulutoveriensa keskellä hän toivoisi olevansa kuten muut, mutta hän kantaa lähtemätöntä leimaa: poika, jonka äiti kuoli. Samaan aikaan hänen sisällään kytee selittämätön voima, joka etsii ulospääsyä sanojen ja sävelien muodossa.

– Teos on fiktiivinen, mutta taustalla on minulle todellisuudessa tapahtuneita asioita. Äitini sairastui vakavasti ja menehtyi, kun olin pieni poika. Olen yrittänyt kirjoittaa tästä menetyksestä 40 vuotta, mutta vaiettu trauma on parantunut hyvin hitaasti. Vasta lähes 50-vuotiaana löysin anteeksiantoa ja armoa, jota tarina ehdottomasti tarvitsi, ja uskalsin kirjoittaa surusta, Hannu Paloniemi sanoo.

Lumiluolapoika onkin tarina surusta ja selviytymisestä, mutta se on täynnä inhimillistä valoa ja pohjoista huumoria. Romaani kuvaa myös musiikin herättämien tunteiden voimaa. Aivan kuten Lumiluolapojan päähenkilö, Paloniemi soitti Tornion musiikkiopistossa pianoa, joka vaihtui myöhemmin sähkökitaraan, rock-musiikkiin ja heavy metal -lauluun Sapattivuosi-yhtyeessä. Nykyisin Paloniemi työskentelee suomen kielen lehtorina Lapin yliopistossa. Koulutukseltaan hän on kotimaisen kirjallisuuden maisteri.

Haastattelut ja pdf-vedokset: jenni.heiti@like.fi

Sähköiset ja fyysiset arvostelukappaleet: arvostelukappale@otava.fi