Unohdettu muistelmateos holokaustista nyt suomennettuna!

Autobiografinen proosateos Ihmisen haju (Emberszag, 1945) ei kerro Auschwitzin hirveyksistä, vaan Budapestin juutalaisten eloonjäämiskamppailusta ja juutalaismiehistä pakkotyöleirillä loka-marraskuussa 1944.

Yli kolmekymmentä teosta julkaissut runoilija, näytelmäkirjailija ja esseisti Ernő Szép (1884–1953) kuvaa ja kommentoi kokemaansa ja näkemäänsä yksityiskohtaisesti kuin päiväkirjaa ja kronikkaa rinnakkain kirjoittaen.

Leirille marssiessaan hän tarkkailee toveriensa raskasta, pelonsekaista taivallusta – väkivallan ja nälän aiheuttamasta ahdistuksesta ja turtumisesta hän kertoo välillä hirtehishuumorillakin. Ihmisen haju haisee omasta ja tuntemattomien naapurien puutteellisesta hygieniasta, mutta se huokuu myös heidän yksilöllisistä piirteistään ja kärsimyksen täyttämästä leirielämästä. Hämmentyneen, mutta tarkkanäköisen lapsen tavoin Szép ei silti hyväksy ihmisen julmuutta toista ihmistä kohtaan. Hän ei vaivu epätoivoon, vaan karaistuu.

Sairastuvalle jouduttuaan Szép selvisi leiriltä hengissä, mutta hänen muistelmansa unohtuivat pitkäksi ajaksi, sillä ne eivät sopineet sosialismin kirjallisuuskäsitykseen. Nykyajan postmoderniin muistopoliittiseen keskusteluun ne tarjoavat merkittävän puheenvuoron.

Teoksen on suomentanut eläkkeellä oleva aatehistorioitsija Anssi Halmesvirta, joka on aiemmin suomentanut muun muassa Matthew Arnoldin Kulttuuri ja anarkian (Basam Books 2022).

Kirjan julkistamistilaisuutta vietetään Liszt-instituutissa (ent. Unkarin Tiede- ja Kulttuurikeskus) keskiviikkona 22.2. klo. 17:00 alkaen. Tilaisuudessa käännöksen esittelee ansioitunut suomentaja Anna Tarvainen.