Työmarkkinoiden keskusjärjestöt: THL:n esitykset ruuhkauttaisivat terveyspalvelut ja lisäisivät eriarvoisuutta palveluiden saatavuudessa

Keskusjärjestöt pitävät THL:n selvitystä työterveyshuollon sairaanhoidosta puutteellisena ja osin harhaanjohtavana. THL:n hahmottelemien muutosten seuraukset ovat arvioimatta ja johtopäätökset asenteellisia. Selvityksessä lähdetään virheellisesti myös siitä, että työnantajien järjestämän sairaanhoidon rahoitus ja yksityisten terveyspalvelujen kapasiteetti olisivat siirrettävissä hyvinvointialueiden hoidettaviksi.

Sote-uudistuksen vaikutukset selviävät vasta usean vuoden kuluttua ja on ensiarvoisen tärkeää, että työterveyshuoltoa ylläpidetään ja kehitetään nykymallin pohjalta.

Työterveyshuolto on oma erikoisala, jossa tunnetaan työpaikkojen olosuhteet ja työn terveydelliset riskit. Erityisosaamisena on työn ja terveyden yhteensovittaminen. Ennaltaehkäisevien ja sairaanhoidon palvelujen tavoitteena on työikäisten työkyvyn edistäminen ja työkyvyttömyyden vähentäminen. EK:n kyselyssä yrityksille (5.3.2023) pidettiin työntekijöiden työkyvyn tukea tärkeimpänä työterveyshuollon tarjoamisen syynä.

Työterveyshuolto kattaa lähes kaksi miljoonaa työikäistä

Työterveyshuollon sairaanhoitoa saa noin 1,8 miljoonaa palkansaajaa eli noin 88 prosenttia palkansaajista. Työterveyshuollon kaikista hyväksytyistä kustannuksista työnantajat rahoittavat noin 80 prosenttia ja palkansaajat noin 20 prosenttia. Työterveyshuollon vapaaehtoisesta sairaanhoidosta työnantajat maksavat 87 prosenttia ja palkansaajat 13 prosenttia. Työnantajien, työntekijöiden ja yrittäjien sairausvakuutusmaksuilla katetaan työterveyden kustannukset. Valtio ei siis rahoita palkansaajien työterveyshuoltoa. Valtio ainoastaan rahoittaa jonkin verran yrittäjien työterveyshuoltoa.

Työterveyshuoltoa koskeva lainsäädäntö kattaa kaikki työpaikat ja työntekijät. Työterveyshuolto puuttuu työstä aiheutuviin terveysriskeihin. Työterveyshuollossa painopisteenä on työntekijöiden työkyvyn varhainen tukeminen ja työkykyyn kohdistuvien ongelmien ennaltaehkäiseminen sekä varhainen puuttuminen. Työntekijöiden varhainen tukeminen työkykyisyyttä edistäen on keskiössä. Työnantajat voivat vapaaehtoisesti järjestää työterveyshuollon sairaanhoidon palveluita. Vuonna 2020 työterveyshuollon sairaanhoitokäyntejä oli 3,4 miljoonaa. Työterveyshuollon sairaanhoitoa on tämän vuoksi mahdotonta siirtää julkiseen terveydenhuoltoon.

Työterveyshuollon sairaanhoidossa huomioidaan sairauden vaikutus työhön ja pyritään estämään työkyvyn menettäminen tai työkyvyttömyyden pitkittyminen. Tässä työterveyshuollon erityisosaamisella on ratkaiseva merkitys. Kyse on siis osittain eri palvelusta kuin julkisessa perusterveydenhuollossa. Työterveyshuollossa työkyky on keskeinen osa palvelun sisältöä.

Työterveyshuollon sisältöä voidaan kehittää ottamalla käyttöön mahdollisimman oikea-aikaisia ja matalan kynnyksen kohdennettuja palveluita. Mielenterveyden varhaisen tuen palveluja tarvitaan nykyistä enemmän. Julkisen terveydenhuollon ja työterveyshuollon palveluketjujen toiminnallista yhteistyötä on kehitettävä. Tästä hyvä esimerkki on TYÖOTE-toimintamalli, jonka yhteiskunnallinen kustannusvaikuttavuus jo lyhyellä aikavälillä ja muutamassa potilasryhmässä on noin 70 miljoonaa euroa vuodessa.