Pohjois-Pohjanmaan järvien happitilanne heikoin pienissä ja matalissa järvissä

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen järvien seurantaohjelmassa on vuosittain noin 30 järveä. Jatkuvassa seurannassa ovat Yli-Kitka syvänne Kuusamossa, Oulujärven Niskanselkä Vaalassa, Iso Vatjusjärvi Haapavedellä ja Komujärvi Pyhäjärvellä. Muut seurantakohteet vaihtuvat vuosittain. Järviä havainnoidaan pääsääntöisesti neljä kertaa vuodessa (maalis-, heinä-, elo- ja syys–lokakuussa). Maaliskuussa seurannalla saadaan tietoa järvien happitilanteesta talvikerrostuneisuuden lopussa. Näytteenottopaikka on yleensä järven syvänne. Tänä vuonna seitsemässätoista järvessä vesisyvyys on niin pieni, että näytteet on otettu vain yhdestä näytteenottosyvyydestä, joka vaihteli puolesta metristä metriin.

Hapenpuute alkaa vaikuttaa kaloihin, kun veden happipitoisuus alittaa 5 mg litrassa. Kalojen hapentarve vaihtelee lajikohtaisesti. Mm. lohikalat, made, ahven ja kuha tarvitsevat paljon happea. Pienimpiä happipitoisuuksia sietävät esim. lahna, ruutana ja pasuri. Ruutana selviää jopa yli puoli vuotta ilman happea. Talven aikana ELY-keskukseen ei ole tullut ilmoituksia kalakuolemista.

Alle kahden neliökilometrin matalissa järvissä heikoin happitilanne oli Pudasjärven Sammakkolammessa ja Sarajärvessä, Haapaveden Iso Rytkynjärvessä, Sievin Sievinmäenjärvessä ja Vaalan Nimisjärvessä, joissa oli lähes hapetonta. Pohjanläheinen hapettomuus vapauttaa pohjasedimentistä ravinteita takaisin veteen, mikä näkyi suurina pohjanläheisinä ravinne- ja rautapitoisuuksina sekä korkeina väri- sekä sameusarvoina.

Pienissä matalissa järvissä paras happitilanne oli Pudasjärven Honkajärvessä, lyhytviipymäisessä Oulun Onkamonjärvessä, Iin Hamarinjärvessä, Oulun Tervajärvessä ja Jäälinjärvessä. Näiden järvien ekologinen tila on hyvä.

Isommissa pinta-alaltaan yli kahden neliökilometrin matalissa järvissä happitilanne on parempi, vaikka myös alle 5 mg/l happipitoisuuksia havaittiin Siikalatvan Mankilanjärvessä ja Haapajärven Kuonanjärvessä. Pudasjärven Ontamojärvessä ja Panumajärvessä sekä Pyhäjärven Komujärvessä happea oli 5,5–6,6 mg/l.

Talvella jääpeite estää hapen liukenemisen ilmasta. Happea kuluu etenkin rehevissä järvissä, joissa on paljon hajotettavaa eloperäistä ainesta. Matalien järvien heikkoa happitilannetta selittää pieni vesitilavuus. Syvemmissä järvissä eri lämpötilassa olevat kerrokset eivät sekoitu ja alusveden happitilanne voi heikentyä. Kuusamon Yli-Kitka syvänteellä, Pudasjärven Puhosjärven Materonselällä, Rytinkijärvellä, Pintamojärvellä ja Kangasjärvellä sekä Taivalkosken Inkeenjärvellä happea oli hyvin, vaikka osassa järviä pohjanläheinen happipitoisuus oli alentunut. Näiden järvien ekologinen tila on Kangasjärveä lukuun ottamatta hyvä tai erinomainen. Paras happitilanne oli Oulujärven Niskanselällä Vaalassa.

Happitilanne voi vaihdella eri puolilla vesimuodostumaa, esimerkiksi Kuusamon Naamankajärven syvänteessä happea oli aivan pohjanläheistä vesikerrosta lukuun ottamatta hyvin, mutta Koppelolammessa happea oli alle 5 mg/l. Raahen Haapajärven tekoaltaalla happea oli pinnassa 11 mg/l ja pohjan lähellä 6 mg/l.

Vuosittain seurannassa olevalla Oulujärven Niskanselällä maaliskuun happitilanne oli hyvin samanlainen kuin vuosi sitten samaan aikaan. Kuusamon Yli-Kitkalla happitilanne oli edellisvuotta heikompi, Haapaveden Iso Vatjusjärvellä ja Pyhäjärven Komujärvellä puolestaan edellisvuotta parempi.

Maaliskuu on ollut ajankohtaan nähden tavallista kylmempi ja happitilanne voi heikentyä edelleen jäiden lähdön viivästyessä. Kevään viivästyessä riski kalakuolemien esiintymiselle kasvaa. Kalakuolemista voi ilmoittaa ELY-keskukseen. Järvien happitilanteeseen tulee täydennystä kevään sulamisvesien mukana.