Väitös: Tietojärjestelmähankkeissa eri toimijat järkeistävät monimutkaista kokonaisuutta kertomuksin

Tietojärjestelmähankkeiden maine on kurja. Kansanviisaus kertookin, että lähes kaksi kolmasosaa tietojärjestelmähankkeista tavalla tai toisella epäonnistuu. Silti tietojärjestelmähankkeiden merkitys on nyky-yhteiskunnassa valtava.

— Olisikin ehdottoman tärkeää, että tietojärjestelmähankkeiden onnistumisprosenttia parannetaan. Tämä vaatii monitieteistä tarkastelua, joka ottaa huomioon tietojärjestelmähankkeiden sosiaalisen ja teknisen puolen, Pasi Raatikainen toteaa.

Raatikainen esittää yhdeksi syyksi hankkeiden epäonnistumisiin niiden monimutkaisuutta. Hankkeet ovat useiden eri toimijoiden yhteistoimintaa, mikä sekoittaa abstraktia ja konkretiaa, sekä teknistä ja sosiaalista. Taustalla uurastavat tietojärjestelmät eivät ole kovin käsinkosketeltavia.

— Emme me taida juuri huomata useitakaan eri tietojärjestelmiä, joita päivittäin käytämme. Usein järjestelmään kiinnitetään huomiota ongelmien ilmaantuessa. Esimerkiksi uusi opintotietojärjestelmä, joka ei yllättäen annakaan suorittaa kurssikirjauksia, on kovinkin käsinkosketeltava este aiemmin niin yksinkertaisen työtehtävän suorittamiselle, Raatikainen havainnollistaa.

Samaan tyyliin yli puolen miljardin euron hintalappu uudelle potilastietojärjestelmälle on dramaattisen konkreettinen. Vastaavasti työntekijöiden normaali arki voi vaikuttaa toiselle toimijalle melko abstraktilta. Toisaalta taas tulenkatkuinen palaute uuden tietojärjestelmän turhautuneilta käyttäjiltä antaa työntekijöiden arjelle konkreettisen olomuodon.

Raatikainen ehdottaa sosioteknistä sekamelskaa kuvaavaksi termiksi tällaiselle kokonaisuudelle. Tietojärjestelmähanke ei silloin ole ihmisen kokoinen. Ihminen tarvitsee tarttumapintaa, ja juuri sitä kertomus tarjoaa toimijoille.

Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että tietojärjestelmähankkeiden toimijat – kuten tietojärjestelmien kehittäjät, käyttäjät, ja johtajat – käsittävät tietojärjestelmähankkeita prototyypillisin kertomuksin.

—Samalla kun prototyypilliset kertomukset tekevät monimutkaisesta ymmärrettävää ja lähestyttävää, ja mahdollistavat toiminnan vaikeasti käsitettävissä olosuhteissa, ne alistuvat kertomusten ominaispiirteille. Tämä tarkoittaa sitä, että tietojärjestelmähankkeita järkeistävät kertomukset eivät aina välttämättä ole objektiivisia, tarkkoja tai vaaratta yleistettävissä.

— Kertomukset suosivat selityksiä, jotka resonoivat, ovat mukaansatempaavia ja vetoavia. Tässä piilee kertomusten vaara tietojärjestelmähankkeissa, kuvailee Raatikainen.

Kertomukset voivat muuttaa yhteistyön toimijoiden kamppailuksi

Väitöskirjassaan Raatikainen tutkii kertomusten roolia tietojärjestelmähankkeissa. Tutkimus on toteutettu tapaustutkimuksena, ja sen kohteena on kaksi suurta tietojärjestelmähanketta. Aineiston pohjalta on tuotettu viisi Raatikaisen väitöskirjaan sisältyvää tieteellistä ja vertaisarvioitua julkaisua.

Raatikainen pitää osittain positiivisena, että kertomukset ovat saaneet lisää huomiota uusissa ympäristöissä, kuten yritysten viestinnässä ja vaikkapa data-analytiikassa.  Jopa tietojärjestelmätieteen huippulehdet (esim. Information Systems Journal) ovat vastikään julkaisseet erikoisnumeroita aihepiiristä. Raatikainen kuitenkin haluaa huomauttaa, että kovin yksinkertaistavan tarinankerronnan näkökulman varomaton hyödyntäminen on osaltaan vaarallista juuri kertomusten prototyyppisten ominaispiirteiden vuoksi.

Väitöskirja osoittaakin, miten vetoavat, mukaansatempaavat ja resonoivat kertomukset eivät ole välttämättä rakentavia tietojärjestelmähankkeiden kokonaisuuden kannalta. Tietojärjestelmähankkeesta voi lähes huomaamatta syntyä eri osapuolten erilaisten kertomusten kamppailu, kun samaan aikaan onnistuminen tietojärjestelmähankkeessa vaatii tiivistä yhteistyötä. Tässä voikin olla yksi osasyy sille miksi tietojärjestelmähankkeet niin usein epäonnistuvat.

— Väitöskirjalla tahdon tuoda esiin kriittistä näkökulmaa kertomuksista tietojärjestelmäkontekstissa. Tämän toivon tukevan ja täydentävän vallitsevaa diskurssia kertomuksista ja siihen liittyvistä teemoista kuten tarinankerronnasta. Väitöskirja tuo esiin kertomusten voimaa ja vaaroja, samalla kuuluttaen sitä, että on tarve niin käytännön kuin teorian työkaluille kertomusten kriittiseen analyysiin. Väitöskirjani pohjalta väitän, että tämä voisi osaltaan johtaa parempiin lopputuloksiin tietojärjestelmähankkeissa, toteaa Raatikainen.

Raatikaisen väitöskirja on toteutettu Tampereen yliopiston tutkimushankkeessa Infostory – Tarinat tietotekniikan toteutuksessa. Tutkimushankkeen rahoitti Eemil Aaltosen säätiö.

Väitöstilaisuus perjantaina 5. toukokuuta

Kauppatieteiden maisteri Pasi Raatikaisen tietojohtamisen kuuluva väitöskirja Sensemaking with Narratives in Enterprise System Implementation Projects tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa klo 12 alkaen, Festian Pienessä salissa 1, (Korkeakoulunkatu 8). Vastaväittäjänä toimii professori Tina Blegind Jensen Copenhagen Business Schoolista. Kustoksena toimii professori Samuli Pekkola johtamisen ja talouden tiedekunnasta.