Lappeenrannan Mustajoella vedenlaadun ajoittaista heikkenemistä ja kalakuolema – Rakkolanjoen alaosan tila paranemaan päin

Mustajoella ainutlaatuinen taimenkanta

Lappeenrannan Mustajoki on tullut tunnetuksi ainutlaatuisesta taimenkannastaan. Taimenkantaa käytetään nykyisin useimpien Kaakon alueen pikkujokien tuki- ja kotiutusistutuskantana, etenkin Etelä-Karjalassa ja Kymenlaakson itäosassa, haluttaessa kotiuttaa taimen jo menetettyihin entisiin meritaimenjokiin.

Toisaalta Mustajoen maankäytön ongelmat ovat olleet lehtien palstoilla vuonna 2018 sattuneen voimaperäisen ojituksen ja perkauksen vuoksi. Joen ekologisen tilan tiedetään olevan tyydyttävä ja kärsivän muun muassa suurista kiintoainemääristä. Ellei joki olisi pohjavesivaikutteisena kesäisin viileä, olisi se paikallisen taimenkannan elinvoimaisuuden osalta siirtynyt lukuisten muiden jokien tapaan entiseksi taimenjoeksi.

Kalakuolemia

Kesäkuussa 2022 havaittiin Lappeenrannan Pohjakkalassa vähintään satojen kuolleiden ja henkitoreissan olevien särkien valuvan Mustajoessa ja lokkien saalistavan heikkokuntoisia kaloja. Haitta osui pahimmilleen juhannuksen tienoille, eikä kestänyt muutamaa päivää pidempään.

ELY-keskuksen heinäkuun alkuun tilaamissa vesinäytteenotoissa näkyi kuitenkin yhä 3.7.2022 huomattavan alhaiset happipitoisuudet sekä haitallisen korkeat ammoniumtyppipitoisuudet Mustajoen ylimmällä, Kujansuun näytteenottopisteellä.

Kaloille haitallisen korkeana ammoniumpitoisuutena pidetään 250 µg/l (mikrogrammaa litrassa) ja pitoisuus Kujansuun havaintopaikalla oli edelleen 350 µg/l. Samana päivänä Pohjakkalan ja rajan läheisillä näytepisteillä oltiin kesäajalle tavallisissa 30 ja 40 µg/l lukemissa. Tämän tarkastelun sekä syksyn 2022 maastokäyntien perusteella haitta on alustavasti paikallistettu noin kahden kilometrin mittaiselle alueelle ylimmässä Mustajärvenojassa välillä Martinpellontie - Lähdekorvansuo. Myöskään Karhusjärveä ei voida sulkea pois suuren ammoniumtypen yhtenä lähteenä.

Haitan paikallistaminen on jatkunut kevättalvella, ja tulevana keväänä kovimman tulvan laskettua tehdään tarkentavia näytteenottoja sekä kenttämittarimittauksia. Vuoden 2022 kaltainen ammoniumtyppipitoisuus ei voi johtua tuohon aikaan kesästä luontaisista tekijöistä, toisin kuin keväällä pienten lampivesien happipitoisuuden ollessa alimmillaan.

Mahdollisia syitä korkeaan pitoisuuteen voivat olla esimerkiksi väkevän lietelannan levitys ja muokkaamatta jättäminen ennen rankkasadetta tai jonkin aineen satunnaispäästö. Paitsi särkien joukkokuoleman, tämä alhainen happi- ja ylisuuri ammoniumpitoisuus aiheutti sen, ettei Mustajoen pääuomasta havaittu syyskuun sähkökoekalastuksissa lainkaan keväällä 2022 syntyneitä taimenia, joita normaalisti on esiintynyt useita kymmeniä Mustajoen lukuisilla koealoilla.

Rakkolanjoen vedenlaatu kohentunut

Kaakkois-Suomen vesienhoidon pienten jokivesien yksi kärkikohde, huonossa ekologisessa tilassa vuosikymmenet majailleen Rakkolanjoen vedenlaatu sen sijaan on viimeisten vuosien aikana kohentunut selvästi, mutta vain Haapajärven alapuoliselta osaltaan. Lisäksi Haapajärven tilassa on vihdoin havaittavissa pientä muutosta parempaan typpipitoisuuksien laskun ja suuren ravinnepitoisuuksien heilahtelun tasaannuttua

Rakkolanjoen alaosan ekologinen luokitus koheni jo viimeisimmällä luokituskaudella huonosta välttäväksi, mutta hyvä kehitys erityisesti ravinnepitoisuuksien osalta on jatkunut tuonkin jälkeen. Kokonaisfosforin ja -typen keskiarvopitoisuus rajavyöhykkeen havaintopaikalla on pudonnut viidenneksen viimeisen neljän vuoden aikana verrattuna vuosijaksoon 2012-2017. Typen pitoisuuden heilahtelu niin Haapajärvessä kuin Rakkolanjoen alaosalla on vähentynyt.

Myöskin Haapajärven levämääristä kertovat klorofyllipitoisuudet ovat laskeneet ja talviaikaiset happiongelmat ovat joen alaosalla helpottaneet, samoin joen eläimistössä on nähtävissä lievää kohentumista. Alaosan vedenlaatua seurataan nykyisin myös jatkuvatoimisella vedenlaatumittarilla aivan rajavyöhykkeellä.

Tärkein yksittäinen syy Rakkolanjoen alaosan ja Haapajärven viimevuotiseen tilan kohenemiseen on Saimaan kanavasta juoksutettava lisävesi. Kanavan kirkkaampaa ja ravinneköyhempää vettä on lisätty vuodesta 2015 lähtien likimain neljänneskuutiometrin verran sekunnissa, mikä vähentää ravinnepitoisuuksia ja muita lieveilmiöitä. Tällä Lappeenrannan kaupungin tekemällä toimella ei kuitenkaan ole vaikutusta Rakkolanjoen yläosan ekologiseen tilaan, joka on pysynyt huonona. Haapajärven ja Rakkolanjoen tilan kohentamisessa tarvitaankin sekä jätevesikuormituksen että hajakuormituksen merkittävää vähentämistä.