Blogi: Mutkia matkassa – onnettomuusauton tallentaman tiedon jäljillä

Henkilöauto ja jalankulkija törmäsivät, ja tapaus tuli liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkittavaksi. Ajankohdan ja paikan lisäksi tapahtuneesta oli kuitenkin tarjolla vain vähän tietoa. Ilmeisesti bussia tavoitellut jalankulkija juoksi ajoradalle suojatien ulkopuolella, eikä huomannut tietä ajavaa autoa.
Yksi onnettomuustutkinnan tärkeistä avoimista kysymyksistä oli auton turvalaitteiden toiminta. Jarruttiko auton automaattijarrutus, kuljettaja vai ei kumpikaan? Koska turvatyynyt eivät lauenneet törmäyksessä, niin sanottuja törmäystietoja (EDR, Event Data Recorder) ei tallentunut auton turvatyynyjen ohjainlaitteelle. Koska kyseessä oli uusi auto, arveltiin, että ajonaikaisia tietoja oli tallettunut autonvalmistajan pilvipalveluun.
Onnettomuustutkinnan käyttöön on jo pidempään yritetty saada auton valmistajan hallussa olevaa dataa, mutta vastaus on ollut useamman kerran enemmän tai vähemmän kohtelias ”ei”. Suomalaiset maahantuojat ovat auttaneet onnettomuustutkinnassa kiitettävästi kaikin tavoin, mutta autojen valmistajat ovat toista maata. Vastauksia ovat olleet: ”teidän kansalliset lakinne eivät sido meitä”, ”vastaamme, jos Europol kysyy” ja niin edelleen.
Aikaisempien yritysten perusteella olimme oppineet, että yksi harvoista mahdollisuuksista on pyytää auton omistajaa kysymään oman ajoneuvonsa tiedot valmistajalta yleiseen tietosuoja-asetukseen (GDPR) vedoten. GDPR-säännösten mukaan meillä kaikilla on oikeus tietää, mitä tietoja meistä – tai tässä tapauksessa autosta – on kerätty. Tämä kuitenkin edellyttää onnettomuusauton omistajalta yhteistyöhalukkuutta ja viitseliäisyyttä. Tutkimassamme tapauksessa auton omistaja oli suostuvainen, joten kysyimme maahantuojalta autonvalmistajan yhteystiedot tietopyynnön lähettämiseksi. Tämän jälkeen omistaja lähetti valmistajalle pyynnön saada omat tietonsa nähtäväksi.
Tästä alkoi odottelu.
Kuukauden päästä pyyntö lähetettiin uudelleen, minkä jälkeen odotettiin vielä kaksi viikkoa. Vastausta ei kuulunut, joten aloimme selvittää asiaa uudelleen.
Pienen tutkiskelun jälkeen valmistajalta löytyi toinen yhteystieto, joka vaikutti olevan erityisesti GDPR:n mukaisia kyselyitä varten. Matkassa oli kuitenkin pieni mutta: onnettomuusauton omistajaa oli vaivattu jo melko paljon, joten lisävaivan teettäminen arvelutti. Niinpä pohdimme, olisiko jollakin työntekijöistämme sopiva auto, jonka tietoja voisimme pyytää tämän tietoväylän testaamiseksi? Tällainen henkilö ja auto löytyi Liikennevakuutuskeskuksesta.
Nettisivuston kautta toimitettiin autoa koskevat, vaaditut asiakirjat valmistajan tietosuojatiimille. Vastaus tuli yllättävän nopeasti: tietoa voidaan toimittaa vain auton omistajalle, joka tässä tapauksessa oli rahoitusyhtiö. Kun sieltä saatiin hankittua suostumus tietojen antamiseen auton haltijalle, valmistaja kieltäytyi toimittamasta tietoja vedoten rahoitusyhtiön allekirjoituksen puuttumiseen.
Tavalliselta kuluttajalta olisivat tässä vaiheessa loppuneet keinot. Me kuitenkin puskimme eteenpäin, ja pyysimme valmistajaa ilmoittamaan, mihin lainsäädäntöön perustuen he kiistivät todistuksen riittävyyden. Vetosimme EU:n lainsäädäntöön sähköisestä allekirjoituksesta, koska todistus oli kahden prokuristin hyväksyttyjä ohjelmistoja käyttäen sähköisesti allekirjoittama. Saamamme vastaus oli hämmentävä: ”Kun olet tarkastanut lähettämäsi asiakirjan, jatkamme pyyntösi käsittelyä vastaavasti.” Ilmeisesti kyseessä oli vain konekäännöksen virheellisyys, sillä jonkin ajan kuluttua valmistaja ilmoitti nettisivun, josta pyytämämme tiedot olivat ladattavissa.
Ongelmat eivät kuitenkaan vielä olleet ohi: sivustolle ei päässyt, ja se ilmoitti virhekoodia. Valmistajan mukaan verkkosivustolla oli järjestelmäpuolen haasteita, joita asiantuntijaosasto oli ratkomassa parhaillaan. Viestissä oli kuitenkin toisen verkkosivun osoite, josta tiedot saatiin vihdoin ladattua – kahden kuukauden ponnistelujen jälkeen.
Mitä tietoa lopulta saimme?
Lähetyksessä oli joitain kymmeniä tiedostoja muutamissa kansioissa. Tietojen läpikahlaamisen jälkeen hyödyllisimmiksi osoittautuivat pari yhteenvetoa ja muutama Excel-tiedosto, mutta alun perin kysyttyä pilvidataa ei tahtonut löytyä mistään. Oli pakko kysyä vielä kohteliaasti lähettäjältä: pitäisikö pilvidatan olla mukana?
Vastaus tuli tällä kertaa nopeasti, ja oikea paikka tiedostoissa löytyi: Word-dokumenttiin oli upotettu muutamia Excel-tiedostoja. Nämä tiedostot aukesivat jostain syystä vain tietopyynnön lähettäjän tietokoneella, mutta eivät asiaan paneutuneen toisen työntekijän koneella, ja siksi tiedot eivät löytyneet ensimmäisellä yrityksellä. Ilmeisesti vika johtui meidän omasta pilvipalvelustamme, käyttäjävirheestä tai muusta ongelmasta, mutta vihdoin tiedot olivat käsillä!
Kaiken kaikkiaan kävi ilmi, että kyseisestä autoyksilöstä oli tallennettu verrattain vähän tietoa. Pidempiaikaisesti tallennettuja tietokenttiä oli määrällisesti vähän, sillä suurinta osaa tiedoista ei joko tallennettu ollenkaan, tai ne ylikirjoitettiin auton jokaisen käynnistyksen yhteydessä.
Olimme erityisesti kiinnostuneita ajon aikana tallennetuista tiedoista, jotka löytyivät siististi koottuna omasta tiedostostaan. Tiedot oli koostettu yhden matkan tarkkuudella, ja nähtävästi tällä tiedolla pyrittiin palvelemaan sekä auton käyttäjille tarjottavaa mobiilisovellusta että auton voimalinjan tuotekehitystä tekevää autotehtaan väkeä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tässä tapauksessa tietojen kysyjän piti olla juristi, tietojen ymmärtämiseen tarvittiin insinööri ja lopulta tietoja saatiin hyvin vähän - onnettomuuden selvittämisessä näistä tiedoista ei juuri olisi ollut iloa.
P.S. Muistatko vielä sen alkuperäisen tietopyynnön, jonka onnettomuusauton omistaja lähetti? No, kun tarvittava byrokratian määrä selvisi, auton omistaja totesi prosessin ”hiukan” hankalaksi… Hän kuitenkin tarjosi meille valtakirjaa tietojen pyytämiseksi, mutta me emme puolestaan nähneet tätä vaihtoehtoa mielekkäänä. Totesimme yhteisymmärryksessä, että olimme yrittäneet parhaamme.
Tapio Koisaari ja Janne Jumppanen
Tapio toimii Onnettomuustietoinstituutin teknologiapäällikkönä ja Janne Liikennevakuutuskeskuksen johtajana. Jannen auto oli blogissa mainittu testikappale, jonka tietoja valmistajalta pyydettiin.
Yhteyshenkilöt
Onnettomuustietoinstituutin teknologiapäällikkö Tapio Koisaari, p. 040 450 4782
Liikennevakuutuskeskuksen johtaja Janne Jumppanen, p. 040 450 4543
Sähköpostiosoitteet ovat muodossa etunimi.sukunimi@vakuutuskeskus.fi
Viestintä
Palvelunumero medialle, arkisin yleensä klo 9–15
Kuvat



Tietoja julkaisijasta
Suomalainen liikennevakuutus täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Liikennevakuutuskeskuksen edeltäjä, Suomen Automobiilitariffiyhdistys, perustettiin 1.10.1923.
Liikennevakuutuskeskus (LVK) turvaa viimekädessä liikennevahingon kärsineen oikeudet ja huolehtii lakisääteisen liikennevakuutuksen laiminlyönnin seurauksista. Lukuisia kansainvälisiä tehtäviä hoitavan keskuksen jäseniä ovat kaikki liikennevakuutuksia myöntävät vakuutusyhtiöt Suomessa. www.lvk.fi
Tilaa tiedotteet sähköpostiisi
Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.
Lue lisää julkaisijalta Liikennevakuutuskeskus
Ulkomaisen vuokra-auton vakuutuksessa voi olla yllätyksiä5.7.2023 07:45:00 EEST | Tiedote
Ulkomaanmatkailuun kuuluu usein auton tai muun ajoneuvon vuokraus matkakohteessa. Vuokrahintaan kuuluu pääsääntöisesti perusvakuutus, joka oikeuttaa minimitason suojaan. Suomessa liikennevakuutuksen tarjoama suoja on poikkeuksellisen kattava. Laajaan vakuutusturvaan tottuneille suomalaisille ulkomaisten vakuutusten suojataso voi olla ikävä yllätys.
Venäjä hyllytetään vihreä kortti -järjestelmästä toistaiseksi28.6.2023 07:40:00 EEST | Tiedote
Kansainvälinen liikennevakuuttamisen vihreä kortti -organisaatio on päättänyt jäädyttää Venäjän ja Valko-Venäjän jäsenyydet 30.6.2023 alkaen. Jäsenyyksien jäädyttäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että kesäkuun jälkeen venäläiset ja valkovenäläiset liikennevakuutukset eivät ole voimassa enää missään vihreä kortti -järjestelmän maassa. Kansainvälisen vihreä kortti -organisaation (COB) sääntöjen mukaan jäsenvaltio voidaan erottaa järjestön jäsenyydestä, kun jäsenyys on ollut jäädytettynä viiden vuoden ajan.
BLOGI: Suomalainen liikennevakuutus – sadassa vuodessa hioutunut timantti21.6.2023 07:32:59 EEST | Blogi
Vuosisadan mittainen kehitys on johtanut siihen, että meillä on yksi maailman kehittyneimmistä ja kattavimmista liikennevahinkojen korvausjärjestelmistä, kirjoittaa Janne Jumppanen blogissaan.
Suomalaisilla isoja aukkoja liikennevakuuttamisen faktoista – maailman parasta liikennevakuutusta pidetään arvossa15.6.2023 07:45:00 EEST | Tiedote
Lakisääteisen liikennevakuutuksen laajuus on suomalaisilla huonosti tiedossa. Liikennevakuutuksen tärkeimpänä ominaisuutena suomalaiset pitävät sitä, että se korvaa kolarin syyttömälle osapuolelle sekä henkilö- että omaisuusvahingot. Suomalainen, sata vuotta täyttävä liikennevakuutus on kattavuudeltaan yksi maailman parhaista.
Blogi: Liikenneturvallisuus – tilastoja vai tunnetta?30.5.2023 09:20:00 EEST | Blogi
Tieliikenne on viimeisten vuosikymmenten aikana lisääntynyt merkittävästi. Samanaikaisesti myös liikenteen objektiivisesti mitattu turvallisuus on parantunut merkittävästi, mutta liikenneturvallisuutta voi lähestyä numeroiden lisäksi tunteen kautta. Liikenteessä turvallisuuden tunteen lujittamista kaipaavat ensi sijassa liikenteen heikoimmat, eli suojattomat kulkijat, Liikennevakuutuskeskuksen toimitusjohtaja J-P Halmeenmäki kirjoittaa blogissaan.
Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.
Tutustu uutishuoneeseemme