Michael oppii suomea lenkkipolun varrella - auttamisen sovelluksesta ratkaisu kotoutumiseen?

Neljännen kerroksen lasiovesta avautuu ovi solujen, mikrobien ja bakteerien maailmaan. Ollaan Viikin kampuksen Biokeskuksen farmasian osastolla. Käytävien varrella on lukuisia laboratorioita, joissa tehdään kansainvälisen tason lääketutkimusta. 

Täällä työskentelee myös Michael Jentsch, osaston apulaisprofessori. Hän opettaa, luennoi ja tekee tutkimusta. Michael on myös Commun käyttäjä. Hänellä on hakusessa juoksukaveri, jonka kanssa lenkkeilyn lomassa oppisi nykyistä paremmin puhumaan suomea.

"Näitä Commun mainoksia on tällä kampuksella useammilla ilmoitustauluilla", kertoo Michael Jentsch ja menemme haastattelun aluksi katsomaan yhtä niistä.

"Kun näin tämän, latasin sovelluksen ja pistin alustalle oman ilmoituksen. Ajattelin, että kun lenkkeilen täällä Viikin maisemissa, niin siihen olisi tosi hyvä yhdistää myös suomen kielen harjoittelu. Osaan kyllä "small talkia", mutta heti kun mennään monimutkaisempiin asioihin se menee metsään", kertoo saksalaissyntyinen Michael suomeksi.

Professorin työpäivät ovat kiireisiä ja aika on kortilla. Lenkkeilemään hän saattaa lähteä lounastauolla ja juoksee välillä työmatkatkin. Yliopiston kielikeskus on keskustassa ja työpäivän aikana sinne ei ehdi lähteä. Suomen kieltä ei taas työn kautta opi, sillä laitoksella pidetään luennot englanniksi ja palavereissa työkieli on englanti. 

Kaverin vinkki johti kokeilemaan auttamisen sovellusta

Michael löysi lenkkikaveriksi Commun kautta suomalaisen Jussin. Suomen puhuminen sai kunnolla tuulta purjeisiin, sillä Jussi on ammatiltaan kielenkääntäjä. Juoksuaskelten lomassa puhuttiin myös suomen kielen rakenteista ja kieliopista.

"Lapseni eivät tosin harrastuksestani oikein tykänneet. Juoksimme Jussin kanssa viikonloppuisin Vantaalla enkä ollut sitten kotona heille aamupalaa laittamassa. Meillä kun on ollut pitkään jo perinne, että teen heille viikonloppuisin pannukakkuja tai vohveleita", Michael kertoo.

Valitettavasti kuukauden päästä yhteislenkkeily loppui. Jussin lapsi palasi vaihto-opiskeluista takaisin ja viikonloput menivät sen jälkeen lapsen harrastuksiin kuskaamisessa. 

"Kokemukseni Commusta oli kuitenkin todella hyvä. Nyt sitten jatkan uuden lenkkikaverin etsintää. Pari muutakin ihmistä olen Commussa tavannut, kun annoin vanhan tietokoneen ja kännykän kiertoon. Omaan Commu-profiiliini olen saanut käyttäjiltä positiivista palautetta ja suosituksia ja se on minulle tärkeää", Michael kertoo.

"Jos ei osaa kieltä, työmahdollisuuksista karisee 80 prosenttia pois."

Michael ei suinkaan ole ainoa yliopistossa työskentelevä, joka kaipaa suomen kielen harjoittelua. Toisin kuin monissa asiakaspalveluammateissa, kampuksella kielitaito ei kehity työn ohessa. Michael kertoo olleensa mukana yliopiston Kielibuusti -ohjelmassa, jossa kansainvälisille osallistujille tehtiin henkilökohtainen kielen oppimisen ohjelma.

"Se oli tosi hyvä, mutta nyt minulla ei ole enää aikaa siihen. Aika moni täällä hakee kielikaveria", Michael kertoo. Farmasian laitoksella ulkomaalaiset ja suomalaiset kokoontuvat kerran viikossa taukohuoneeseen jutustelemaan.

Vieressämme taukotilassa lehteä lukeva Sergei Raik kertoo oman ajatuksensa aiheeseen. 

"Haluan tietää, mitä ympärilläni puhutaan ja mitä ympäristössäni lukee. Siksi paikallisen kielen opettelu on todella tärkeää", hän sanoo. "Itse aloitin suomen opinnot, kun pääsin väitöskirjatutkijaksi yhteen yritykseen. Olen opiskellut nyt puoli vuotta. Vaimoni on kemisti, ja hän taas hakee töitä. Jos ei osaa kieltä, työmahdollisuuksista karisee 80 prosenttia pois."

"Paljon on kyse myös motivaatiota. Se on kielen oppimisessa kaikista tärkeintä. Yliopistolla ei oppimateriaaleista ole pulaa. Suurin haaste on pitää motivaatiota yllä", Sergei ja Michael tiivistävät.

Teksti ja Michaelin kuva: Merja Haakana