Saariston erityisolot edellyttävät ennakoitavuutta maatalouden tukipolitiikkaan ja tasapainoilua tuotantokustannusten kanssa

”Ahvenanmaan ja ulkosaariston kannalta on tärkeää, että saaristo-olosuhteiden erityispiirteet otetaan huomioon. Alueen näkökulmasta on välttämätöntä turvata paikallisen alkutuotannon ja elintarviketeollisuuden edellytykset, sillä tuotannosta luopumisen riski saaristo-olosuhteissa on merkittävä”, sanoo vanhempi maatalousekonomisti Päivi Kujala.

Kotieläintuotanto on ruokahuollon ja huoltovarmuuden lisäksi tärkeä osa Ahvenanmaan ja ulkosaariston maisemanhoitoa, ja luonnonlaitumet ovat olennaisia luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi.

Selvityksessä tarkasteltiin Euroopan yhteisen maatalouspolitiikan rahoituskausien 2023–2027 ja 2014–2022 vaihdoksessa tapahtuneiden tukimuutosten vaikutuksia Ahvenanmaan ja Manner-Suomen ulkosaariston kotieläintuotantoon. Lisäksi tarkasteltiin elintarvikemarkkinoiden toimintaa ja sen viimeaikaista kehitystä Ahvenanmaalla kotieläintuotannon näkökulmasta.

Ahvenanmaalla keskimääräinen maatila on kooltaan noin 35 hehtaaria, ja peltopinta-ala jakautuu yleensä moniin pieniin lohkoihin. Tilat ovat pinta-alaltaan ja tuotantoeläinmääriltään kasvaneet merkittävästi EU-jäsenyyden aikana, ja samalla tilojen määrä on laskenut selvästi.

Kriisit ovat koetelleet saariston maatalousyrittäjiä

Viime vuodet ovat olleet ahvenanmaalaisille ja ulkosaariston kotieläinyrittäjille vaikeita, sillä taakkana ovat olleet vuosien 2018 ja 2021 kuivuus, voimakkaat myrskyt, koronapandemia ja viimeksi Ukrainan sota ja inflaatio. Selvitykseen haastateltujen kotieläinyrittäjien mukaan kriisit ovat merkittävästi vaikuttaneet tilojen kannattavuuteen ja erityisesti heidän tulevaisuudensuunnitelmiinsa.

Yrittäjien mielestä toiminnan kannattavuuden ja jatkuvuuden osalta olisi tärkeää, että tuottajahinnat pysyisivät aiempaa korkeammalla tasolla suhteessa tuotantokustannuksiin. Haastattelujen perusteella Ahvenanmaalla ja ulkosaaristossa on suuria tilakohtaisia ja tuotantosuuntakohtaisia eroja investointihalukkuudessa ja tuotannon kasvattamisessa, ja pikemminkin harkitaan toiminnan vähentämistä tai lopettamista, jos taloudellinen tilanne ei parane.

”Ainakin ajatuksena on, että toiminta jatkuu, mutta aika näyttää. Aina on olemassa suunnitelmia ja korjaustarpeita, mutta viime kädessä talous määrää. Viime vuosien kaikkien kriisien jälkeen haluaisin kuitenkin uskoa, että tunnelissa on valoa ja että tulevaisuus näyttää paremmalta.” – maidontuottaja, Ahvenanmaa

Saaristo kaipaa tukipolitiikalta ennakoitavuutta ja erityisolojen huomiointia

Ahvenanmaan ja ulkosaariston kotieläintuotannon tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että nykyinen heikko maatalouden taloudellinen tilanne paranee. Tukipolitiikka tukee jatkossakin kehitystä kohti isompia tuotantoyksiköitä, ja pienimuotoista toimintaa on vaikea saada kannattavaksi. Edellytykset suuren mittakaavan tuotannolle Ahvenanmaalla ja saaristossa ovat kuitenkin rajalliset.

”Maatalouden kannattavuuden parantamisessa keskeistä on markkinaehtoisen toiminnan kehittäminen. Tukipolitiikan muutoksissa tulisi saaristo-olojen kohdalla olla ennakoitavuutta ja huomioida entistä paremmin myös pienimuotoinen tai muutoin erikoistunut tuotanto, jolle toimenpiteiden tai tukiehtojen muutokset voivat olla hyvin merkittäviä”, sanoo maatalousekonomisti Mauri Yli-Liipola.

Esimerkiksi saaristohiehot ovat tärkeä osa ulkosaariston maisemanhoitoa. Saaristohiehotuki on uudistetun rahoitusohjelman myötä poistettu, ja käytännössä korvattu nautapalkkiolla, jonka tuottaja saa vasta myydessään eläimet teurastamoon. Ongelmaksi nousee, että moni tuottaja ei pysty pitämään eläimiä saaristossa teurastamiseen asti, ja jos he myyvät hiehot loppukasvatukseen esimerkiksi Manner-Suomeen, niin he menettävät koko tukioikeuden.

Toimijoiden haastatteluissa nousi myös esiin vedenkäytön, sähkön ja jätehuollon korkea kustannustaso. Sen pieneneminen parantaisi sekä alkutuotannon että erityisesti jalostavan teollisuuden edellytyksiä ja tasoittaisi kilpailueroja Manner-Suomeen verrattuna.

Kilpailukykyä voidaan kohentaa lisäksi luomalla lisäarvoa ruokaketjuun hyödyntämällä paikallisia erityispiirteitä entistä vahvemmin markkinoinnissa. Esimerkiksi saaristolihan voisi erottaa mantereella tuotetusta lihasta.

Selvitys perustuu Svenska lantbruksproducenternas centralförbundin (SLC) rahoittamaan toimeksiantoon. Koko selvitysraportti on julkaistu PTT:n verkkosivuilla https://www.ptt.fi/julkaisut/selvitys-maataloustukipolitiikan-muutosten-vaikutuksista-ja-elintarvikemarkkinoiden-toiminnasta-ahvenanmaalla-ja-manner-suomen-ulkosaaristossa-kotielainsektorin-nakokulmasta/