Hekan Siilitien kohteissa muutetaan osa piha- ja nurmialueista luonnon monimuotoisuutta tukeviksi niittoalueiksi

Niittoalue on esimerkki Hekan kestävien pihojen suunnittelun ja hoidon periaatteiden toteuttamisesta. Hekan pihojen suunnittelussa ja hoidossa huomioidaan aiempaa paremmin luonnon monimuotoisuus, haitallisten ympäristövaikutusten minimointi, hulevesien hallinta, turvallisuus ja viihtyisyys.

"Siilitien-kohteemme valikoitui niittoaluekokeilun ympäristöksi, koska siellä on Hekan kohteista suurimmat nurmialueet. Siilitiellä on luontaisia niittoalueiksi soveltuvia kuivia ja kallioisia nurmi- ja reuna-alueita sekä jyrkkiä rinteitä, joissa nurmenleikkuu vaikeaa mutta joiden niitto on helpommin tehtävissä", Hekan ympäristö- ja vastuullisuuspäällikkö Milla Heiskanen kertoo.

Hekan Siilitien kohteiden piha- ja nurmialueista noin 20–30 prosenttia on nyt määritelty niittoalueiksi. Kohteiden talotoimikunnat ovat kommentoineet niittoalueiden sijoittelua. Niittoalueiden lopulliset paikat määräytyvät kesän aikana vihervalvojan ja Hekan kiinteistönhuollon havaintojen perusteella. Koska pihoilla on lähinnä heinäkasveja, on niittoalueiden sijaintia kokeilun alkuvaiheessa tarvittaessa helppo muuttaa ja laajentaa.

Siilitieltä kerätään kokemuksia ja niiden pohjalta niittoalueita voidaan lisätä muille sopiville Heka-pihoille.

Niittoalue kehittyy niityksi muutamassa vuodessa

Niittoalueilla ei tehdä ruohonleikkuuta kasvukauden aikana, vaan alue niitetään kesän päätyttyä. Niittoalueelle ei kylvetä ketokukkia, ja alue kehittyy luontaisesti niityksi 3–6 vuoden aikana.

Alkuun niittoalue näyttääkin enemmän hoitamattomalta nurmialueelta kuin niityltä, mutta ajan myötä luonto korjaa asian. Niittoalueita ei erikseen merkitä, mutta kasvukauden sademäärästä riippuen ne erottuvat melko nopeastikin hoidetusta nurmialueesta.

Niittoalueista on runsaasti hyötyä. Ne muun muassa lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja tuovat luonnontilaisia alueita asuinpiiriin, jolloin viihtyisyys lisääntyy. Niittoalueen kehittyessä niityksi myös esteettinen hyöty kasvaa. Pitkällä aikavälillä niityksi kehittynyt niittoalue tukee alueen luonnon monimuotoisuutta esimerkiksi tarjoamalla elinympäristön erilaisille hyönteisille ja kasveille.  

Niittoaluekokeilua koordinoi opinnäytetyönään Hämeen ammattikorkeakoulun rakennetun ympäristön hortonomiopiskelija Jussi Ankkuriniemi. Hän selvittää opinnäytetyössään myös niittoalueen vaikutuksia alueen maaperän ravinteikkuuteen.