Työssä käyvien mielenterveyden hoito poikkeaa väestöryhmittäin

Työterveyslaitoksen mediatiedote 10.8.2023

Lakisääteisen kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on tukea työ- tai opiskelukykyä ja ennaltaehkäistä mielenterveysperusteista työkyvyttömyyttä. Sen käyttö onkin moninkertaistunut 2010-luvulla.

Työterveyslaitoksen tutkimushankkeessa selvitettiin psykoterapiassa käyvien henkilöiden työkyvyttömyyden kehittymistä. Työkyvyttömyyden mittarina olivat mielenterveysperustaiset sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet. Tarkastelussa olivat väestöryhmien väliset erot eli esimerkiksi iän ja asuinpaikan merkitys. Lisäksi selvitettiin tulotason yhteyttä kuntoutuspsykoterapian ja mielialalääkkeiden käyttöön.

Väestötasolla havaittiin jo aiemmin näyttöä siitä, että kuntoutuspsykoterapia on yhteydessä mielenterveysperustaisen työkyvyttömyyden vähenemiseen.  Juuri julkaistussa tutkimuksessa tehdyn vertailun perusteella työssä käyvistä korkeatuloiset naiset käyvät todennäköisemmin kuntoutuspsykoterapiassa verrattuna matalatuloisiin. Miehillä vastaavaa eroa ei havaittu.

– Vielä 2010-luvun alussa korkeatuloisemmat käyttivät Suomessa yleisemmin mielialalääkitystä, mutta suuntaus muuttui ja vuonna 2019 mielialalääkitys oli hoitomuotona yleisempi matalatuloisemmilla, kuvailee kehitystä tutkimusprofessori Ari Väänänen Työterveyslaitoksesta.

– Psykoterapia ja lääkitys ovat kustannuksiltaan eri tasoa: vuoden lääkkeet voi saada yhden tai kahden psykoterapiakäynnin hinnalla. Tulos herättää kysymyksen siitä, millaisen avun piiriin kenelläkin on omien oireidensa kanssa mahdollista hakeutua, sanoo vanhempi asiantuntija Sanna Selinheimo Työterveyslaitoksesta.

Kuntoutuspsykoterapian vaikutukset työkyvyttömyyteen ovat erilaisia väestöryhmittäin

Rekisteritutkimuksessa seurattiin masennukseen tai ahdistukseen liittyvän työkyvyttömyyden kehityspolkuja viiden vuoden ajan. Psykoterapian vaikutukset työkyvyttömyyteen vaihtelivat.

Suurella osalla kuntoutuspsykoterapian aloittaneista ei ollut Kelan sairauspäivärahaan oikeuttamaa työkyvyttömyyttä (yli 10 sairauspoissaolopäivää työstä) ennen psykoterapiaa, ja tilanne pysyi samana terapian aikana.

Noin 10 prosentilla henkilöistä nähtiin psykoterapian aloituksen jälkeen selkeää työkyvyttömyyden vähenemistä.

Alle 10 prosentilla henkilöistä työkyvyttömyys oli puolestaan korkealla tasolla ennen psykoterapian aloittamista, eikä psykoterapian aloittaminen parantanut tilannetta. Pitkäkestoiseen työkyvyttömyyden ryhmään kuulumisen todennäköisyyttä kasvattivat korkeampi ikä, naissukupuoli, suorittavan työn tekeminen tai asuminen Itä- tai Pohjois-Suomessa. Työkyvyn ennuste oli huonompi, mikäli näitä tekijöitä oli useampi.

– Tutkimustulokset kertovat siitä, kuinka esimerkiksi erilaisissa ammattiasemissa ja alueilla psykoterapian hyödyt eivät samalla lailla toteudu.  Silloin kun mielenterveyshaaste vaikuttaa työssä pärjäämiseen, työpaikalla tarvitaan joustoja. Ovatko tällaiset työkykyä tukevat ratkaisut yhdenvertaisesti mahdollisia kaikissa töissä? Joissain tilanteissa myös kuntoutuspsykoterapian sopivuutta hoitomuotona voisi olla syytä uudelleen arvioida, Sanna Selinheimo kommentoi.

– Harvaan asutulla alueella etäisyydet voivat vaikeuttaa kuntoutuspsykoterapian onnistumista. Vanhemmilla työntekijöillä voi olla enemmän muita sairauksia, jolloin kokonaisterveydentilanne vaikuttaa mahdollisuuksiin hyötyä mielenterveyskuntoutuksesta, Selinheimo jatkaa.

Tutkimus: Kuntoutuspsykoterapian käyttö väestöryhmittäin ja alueellisesti Suomessa

• Työterveyslaitoksen kahdessa tutkimushankkeessa selvitetään kuntoutuspsykoterapian käyttöä väestöryhmittäin ja alueellisesti sekä terapian vaikuttavuutta työllisyyden, ansiotulojen ja mielenterveyden näkökulmasta työikäisessä väestössä. Hankkeet perustuvat Psyykkinen haavoittuvuus Suomessa -rekisteriaineistoon. Tutkimushankkeita ovat rahoittaneet Kela ja Työterveyslaitos.
• Työkyvyttömyyden kehityspolkuja käsitelleen tutkimuksen kohteina oli 3605 vuosina 2011–2014 kuntoutuspsykoterapian aloittanutta työssä käyvää henkilöä, joita seurattiin vuosi ennen terapian alkua ja neljä vuotta aloittamisen jälkeen.
• Tuloluokkia käsitelleessä vertailussa seurattiin yhteensä 736 613 työssä käyvän henkilön kuntoutuspsykoterapian ja mielialalääkkeiden käyttöä vuodesta 2011 vuoteen 2019. Tulotasoa arvioitiin tuloneljänneksittäin väestössä.
• Tutkimukset perustuvat 33 % satunnaisotokseen työikäisestä (18–65-vuotiaat) väestöstä.

Tutustu

• Psychotherapy and change in mental health-related work disability: a prospective Finnish population-level register-based study with a quasi-experimental design | Journal of Epidemiology & Community Health (bmj.com)
• Income gradient in psychotherapy use and psychotropic drug purchases: A longitudinal register study in Finnish employed population - ScienceDirect
• The association of sociodemographic characteristics with work disability trajectories during and following long-term psychotherapy: a longitudinal register study | SpringerLink

Lisätiedot

• Vanhempi asiantuntija Sanna Selinheimo, Työterveyslaitos, Sanna.Selinheimo@ttl.fi, p. 043 825 0397
• Tutkimusprofessori Ari Väänänen, Työterveyslaitos, Ari.Vaananen@ttl.fi, p. 050 511 0530