Nature-tiedelehdessä julkaistun tuoreen kansainvälisen tutkimuksen mukaan ympäristökriisin taustalla on luonnon aliarvostus. Tutkimuksessa tunnistetut neljä arvokeskeistä lähestymistapaa auttavat luomaan edellytykset muutokseen, jota oikeudenmukaisempi ja kestävämpi tulevaisuus vaatii. Nämä ovat luontoon liittyvien arvojen monimuotoisuuden tunnistaminen, näiden moninaisten arvojen sisällyttäminen päätöksentekoon, politiikan uudistaminen ja institutionaaliseen muutokseen kannustaminen sekä yhteiskunnallisten normien ja tavoitteiden muuttaminen kestävyyslähtöisten arvojen tukemiseksi yhteiskunnan eri alueilla.

Tällä hetkellä markkinalähtöiset luontoarvot, kuten tehotuotettuihin elintarvikkeisiin ja muihin hyödykkeisiin liittyvät arvot, ajavat usein ei-taloudellisten arvojen ohi. Viimeksi mainittuja ovat muun muassa ilmastonmuutokseen sopeutuminen tai kulttuuri-identiteettien vaalimisen kaltaiset arvot, jotka ovat yhtä lailla välttämättömiä yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle ja kestävyydelle.

Myös suojelualueverkostojen laajentamisessa ja muissa luonnon monimuotoisuuden suojelua koskevissa linjauksissa suositaan usein tarkkaan rajattuja luontoa koskevia arvoja. Näin niillä yhtenään syrjäytetään alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen arvoja, vaikka näiden on usein osoitettu suojelevan luonnon monimuotoisuutta alueillaan.

– Oikeudenmukaisen ja kestävän tulevaisuuden saavuttamiseksi on ehdottomasti unohdettava lyhyen aikavälin tuottoihin ja talouskasvuun keskittyminen, jonka takia taloudellisissa ja poliittisissa päätöksissä on sivuutettu luonnon moninaiset arvot, sanoo professori Christopher Raymond Helsingin yliopistosta. Raymond on yksi Naturessa julkaistun tutkimuksen kirjoittajista ja yksi hallitustenvälisen luontopaneelin IPBESin arvoraportin (Assessment Report on Diverse Values and Valuation of Nature) pääkirjoittajista.

Kaikissa yhteiskunnissa on laajalle levinneitä ja vakiintuneita arvoja, jotka ovat iskostuneet yhteiskunnallisiin normeihin. Luonnon merkityksestä ihmisille on säädetty jopa lakeja, ja sille on tarjottu erityisiä perusteluja. Näihin kuuluvat välinearvo, itseisarvo ja merkityksellisyyden kokemukseen liittyvät arvot, ja ihmiset ilmaisevat niitä jokapäiväisessä elämässään. Kaikkia luonnon arvon eri tyyppejä voidaan mitata laajalla menetelmien kirjolla, joka perustuu taloudellisiin, ekologisiin ja sosiokulttuurisiin arvon mittareihin.

– Luonnon arvojen luokittelu kuvaa sitä, miten monimuotoiset maailmankatsomukset ja tietämysjärjestelmät muokkaavat luonnon arvojen käsitteellistämistä ja ilmaisua sekä niiden arvioimista. Yksittäisten arvojen lisäksi se kohdistaa huomion siihen, kenen arvot otetaan huomioon ympäristöpolitiikassa ja päätöksenteossa, Raymond toteaa.

– Peräänkuulutamme yhteiskunnallisia rakenteita ylläpitävien arvojen uudelleenjärjestelyä edistämällä yhtenäisyyden, huolenpidon, solidaarisuuden, vastuullisuuden, vastavuoroisuuden ja oikeudenmukaisuuden kaltaisia arvoja, niin ihmisten kuin luonnonkin osalta. Maailmanlaajuiseen luonto- ja ilmastokriisiin vastaamiseksi tarvitaan yhteiskunnan läpileikkaavaa muutosta, ja osana sitä on siirryttävä eri luontoarvot huomioivaan päätöksentekoon. Nämä kriisit liittyvät läheisesti muihin yhteiskunnan ja ympäristön epäkohtiin, kuten saasteiden lisääntymiseen, uusiin pandemioihin ja ekologiseen epäoikeudenmukaisuuteen. Tämä edellyttää ’kehityksen’ ja ’hyvinvoinnin’ uudelleenmäärittelyä sekä niiden moninaisten tapojen tunnistamista, joilla ihmiset suhtautuvat ja samaistuvat toisiinsa ja luontoon.

Nyt jos koskaan tarvitaan parempaa ymmärrystä siitä, miten ja miksi yksityishenkilöt ja julkiset päättäjät arvostavat tai aliarvostavat luontoa. On hyvä asia, että Kunmingin-Montrealin maailmanlaajuisen luonnon monimuotoisuuskehyksen (GBF) ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kaltaiset kansainväliset sopimukset edellyttävät kattavaa ja osallistavaa prosessia, jossa luonnon arvot otetaan osaksi konkreettisia toimia. Hallitsevassa ympäristö- ja kehityspolitiikassa keskitytään kuitenkin edelleen kapeisiin markkinapohjaisiin luontoarvoihin.

Nyt julkaistavassa tutkimuksessa korostetaan sitä, että alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen sekä niiden oikeuksia ja alueita tukevien instituutioiden maailmankatsomusten ja arvojen tunnistaminen ja huomioon ottaminen mahdollistaa myös entistä osallistavampaa politiikka, mikä johtaa parempiin lopputuloksiin sekä ihmisten että luonnon kannalta.

– Analyysimme osoittaa, että paras vaihtoehto GBF-kehyksen, kestävän kehityksen tavoitteiden ja muiden globaalien tavoitteiden saavuttamiseksi on punoa yhteen luonnon monet arvot yhteiskunnan ja kansantalouden kaikilla osa-alueilla, sanoo professori Unai Pascual Baskimaan ilmastonmuutoskeskuksesta ja Ikerbasque-tiedesäätiöstä. Pascual johti tutkimusta ja toimi myös IPBESin arvoraportin yhtenä puheenjohtajana.