Aiemmin järjestysnumerot haettiin kunnalta, ja ne olivat paikkakuntakohtaisia ja voimassa siihen asti, että ne käytettiin. Vanhat järjestysnumerot ovat voimassa 31.12.2023 saakka.

Uudistuksen tavoitteena on selkiyttää asumisoikeusasunnon hakemista, kun samalla järjestysnumerolla voi jatkossa hakea asuntoa ympäri Suomea. Vanhoilla, kunnalta haettavilla järjestysnumeroilla pystyi hakemaan asuntoa vain siitä kunnasta, josta numero oli haettu, tai kuntien välisen sopimuksen perusteella enintään muutaman kunnan alueelta. Tavoitteena on myös saada asuntoa tarvitsevalle koti nopeammin, kun määräaikaisella numerolla voi jonottaaasuntoa vain kahden vuoden ajan.

- Monimutkaiseksi koettu asumisoikeusasunnon hakeminen yksinkertaistuu, mikä helpottaa uusien asunnonhakijoiden asemaa. Vanhat järjestysnumerot olivat voimassa periaatteessa ikuisesti, jos niitä ei käytetty, sanoo Suomen Asumisoikeusyhteisöt ry:n puheenjohtaja, Asuntosäätiön Asumisoikeus Oy:n toimitusjohtaja Jari Riskilä.

Vanhat ja uudet järjestysnumerot ovat ylimenokauden 1.9.-31.12.2023 voimassa rinnakkain niin, että vanhoilla numeroilla on voimassaoloalueellaan etusija uusin numeroihin nähden.

Asuntoja haetaan uudistuksen jälkeenkin samalla tavalla kuin ennen. Asunnonhakija hakee ensin järjestysnumeron, ja kun hän löytää kiinnostavan asunnon, hän tekee hakemuksen siitä. Jos useampi hakija on kiinnostunut samasta asunnosta, asunnon saa hakija, jolla on pienempi järjestysnumero.

Asumisoikeusasuntojen uudistuotanto uhkaa loppua

Orpon hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu, että uusien asumisoikeuskohteiden rakentamiseen ei jatkossa myönnetä tukia. Samaan aikaan hallituksen keskeisin asuntopoliittinen tavoite on asuntomarkkinoiden toimivuudenedistäminen.

- Kirjaus asumisoikeusasuntojen rakentamisen lopettamisesta on ristiriitainen ja hälyttävä. Asumisoikeusasuminen vastaa erittäin hyvin useisiin nykypäivän haasteisiin, kuten asumisen kalleuteen etenkin pääkaupunkiseudulla, kotitalouksien kasvaneisiin asuntolainakuluihin ja elinkustannuksiin sekä asuinalueiden eriytymiseen, Riskilä arvioi.

Omakustannusperusteinen asumisoikeusasuminen on hyvin kohtuuhintaista verrattuna vapaarahoitteiseen ja ARA-rahoitteiseen vuokra-asumiseen. Tämä ilmenee Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n vuosittain tekemästä selvityksestä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla vapaarahoitteiset vuokrat olivat keskimäärin 45 prosenttia asumisoikeusasuntojaen käyttövastikkeita kalliimpia.

- Asumisoikeusasuntojen rakentamista ei pidä lopettaa, vaan pikemminkin vauhdittaa, jotta näitä asukkaille ja yhteiskunnalle hyödyllisiä ja laadukkaita asuntoja olisi tarjolla aiempaa enemmän. 1990-luvun alun laman aikaan asumisoikeusasuntoja rakennettiin runsaasti, mikä osaltaan piti pystyssä suomalaista rakennusteollisuutta. Nyt kun uusien asuntojen rakentaminen on romahtanut, olisi asumisoikeusasuntojen voimakas lisärakentaminen myös tästä suhdannepoliittisesta näkökulmasta erittäin tervetullutta, Riskilä arvioi.

Suomessa on runsaat 50 000 asumisoikeusasuntoa, joissa asuu yli 100 000 suomalaista. Asumisoikeusasumisen yleistymisen esteenä ei ole ollut kysynnän puute vaan se, että asumisoikeusasuntoja ei ole ollut mahdollista rakentaa siinä määrin kuin kysyntä edellyttäisi.