Liikkumisen väheneminen lisää elintapasairauksien riskitekijöitä jo nuorena

Liikkumisen terveyshyödyt eivät koske yksinomaan vanhempaa väestöä. Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen, UKK-instituutin ja Suomen liikuntalääketieteen keskusten juuri julkaistu tutkimus kertoo, mitä suomalaisten nuorten liikkumiselle tapahtuu aikuisuuden kynnyksellä ja miten liikkumisen muutokset heijastuvat elintapasairauksien riskitekijöihin. Pitkittäistutkimuksessa suomalaisnuorten liikemittaridataa yhdistettiin ensimmäistä kertaa terveystarkastuksessa kerättyihin terveystietoihin.

– Vertasimme eri tavoin liikkumistaan muuttaneita ja aktiivisuutensa säilyttäneitä nuoria niihin nuoriin, joiden liikkuminen säilyi melko vähäisenä läpi nuoruuden. Tulokset osoittivat, että liikkumisen muutokset heijastuvat terveyden riskitekijöihin jo nuoruudessa, väitöskirjatutkija Tuula Aira liikuntatieteellisestä tiedekunnasta kertoo.

Liikkumisen lähtötaso ratkaisee

Tutkimus paljasti, että 15-vuotiaana paljon liikkuvien ja aikuisikää kohti liikkumista lisäävien verenpaine laski.

– Mielenkiintoista oli se, että liikkumisen väheneminen aikaansai erilaisia riskitekijöiden muutoksia, jotka riippuivat siitä, mikä oli nuoruuden liikkumisen lähtötaso ja kuinka jyrkästi liikkuminen väheni nuoren aikuisuuden kynnyksellä, Aira kertoo.

Liikkumista keskimääräiseltä tasolta alhaiselle tasolle vähentävien nuorten verensokerin säätelyyn osallistuvan insuliinin pitoisuus sekä kehon painoindeksi kasvoivat. Liikkumista korkealta tasolta keskimääräiselle tasolle vähentävillä puolestaan havaittiin paastoverensokerin nousua ja hyvän HDL-kolesterolin laskua.

Toisin sanoen liikkumisen lisääntymisestä seurasi suotuisia muutoksia ja liikkumisen vähenemisestä epäsuotuisia muutoksia terveyden riskitekijöissä – jo näinkin nuorella iällä.

– Verikokeiden tulokset olivat keskimäärin kaikissa nuorten ryhmissä – myös vähän liikkuvilla – viitearvojen sisäpuolella, joten verikoetulokset eivät anna aihetta suureen huoleen, Aira rauhoittelee.

– Tutkimus kuitenkin selkeästi osoittaa, että liikkumisella on merkitystä terveydelle jo nuoruudessa. Kun huomioidaan aiempi tutkimustieto, tiedetään, että pitkään jatkuessaan vähäinen liikkuminen konkretisoituu myöhemmällä iällä suurempana elintapasairauksien, kuten tyypin 2 diabeteksen sairastavuutena.  

Tutkimuksessa vakioitiin sukupuolen, tupakoinnin, nuuskankäytön ja ravintotottumusten (hedelmien ja vihannesten käyttö) vaikutus tutkimustuloksiin. Tämä tarkoittaa sitä, että liikkumisryhmien välillä havaitut erot ja muutokset riskitekijöissä olivat riippumattomia muista tutkituista tekijöistä.

Näin tutkittiin:

Tutkimuksen aineisto muodostui 250 nuoren liikemittauksista ja verikokeen sisältävästä terveystarkastusaineistosta kahdelta mittauskerralta: vuosilta 2013–2014 nuorten ollessa 15-vuotiaita ja 2017–2018 heidän ollessaan 19-vuotiaita. Ensimmäisessä vaiheessa tutkittavat rekrytoitiin 156 urheiluseuran (seuranuoret) ja 100 koulun (nuoret, jotka eivät harrastaneet urheiluseurassa) kautta Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän, Kuopion ja Oulun kaupungeista ja ympäryskunnista.

Tutkimus on osa Liikkumisen ja urheilun erilaiset polut – Terveyttä edistävä liikuntaseura -tutkimusta, joka on toteutettu Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan, UKK-instituutin ja Suomen liikuntalääketieteen keskusten verkoston yhteistyönä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamana.

Alkuperäinen tutkimusartikkeli:

Tuula Aira, Sami Kokko, Olli Juhani Heinonen, Raija Korpelainen, Jimi Kotkajuuri, Jari Parkkari, Kai Savonen, Kerttu Toivo, Arja Uusitalo, Maarit Valtonen, Jari Villberg, Niemelä Onni, Henri Vähä-Ypyä & Tommi Vasankari. Longitudinal physical activity patterns and the development of cardiometabolic risk factors during adolescence. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports (2023). http://doi.org/10.1111/sms.14415

Lisätietoa:

Tuula Aira
väitöskirjatutkija
Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus

tuula.m.aira@jyu.fi,
+358 40 805 4467