Kesä-elokuun sinilevätilanne rauhallinen Pohjois-Pohjanmaalla

Kesä-elokuussa sinilevää on havaittu seitsemällä sisävesien ja kahdella Perämeren rannikon vakioseurannan havaintopaikoilla. Ensimmäiset sinilevähavainnot tehtiin juhannuksen jälkeisellä viikolla sekä sisä- että rannikkovesissä. Eniten sinileviä havaittiin heinäkuun puolivälissä. Heinäkuun puolivälin jälkeen elokuun toiseksi viimeiselle viikolle sinilevätilanne on ollut tavanomaista rauhallisempi. Vaalan Rokuanjärvellä sinilevää on ollut runsaasti koko heinä-elokuun ajan.  Muut sinileväesiintymät ovat olleet lyhytkestoisia, yhtenä-kahtena perättäisenä viikkona.  

Kansalaiset ovat tallentaneet Järvi-meriwiki ja Vesi.fi palveluihin 46 sinilevähavaintoa eri puolilta Pohjois-Pohjanmaata. Eniten kansalaishavaintoja on tehty Kuusamon järvistä (15 kpl). Oulujärven Niskanselän rannoilta oli paljon kansalaishavaintoja paikoin erittäin runsaistakin sinileväesiintymistä 9.7.–15.7., erityisesti 12.7.2023. Niskanselän syvänteeltä 12.7.2023 otetussa vesinäytteessä levien määrä oli ajankohdalle tyypillinen. Niskanselän leväseurantapaikalla Oulujärven lomakylän rannassa sinilevää ei havaittu kesä-elokuussa.

Vakioseurannan järvipaikoista erottuu Vaalan Rokuanjärvi, joka näkyy satelliittikuvissa vihreänä kesäkuun lopulta alkaen. Järvi on Rokuanharjulta purkautuvien pohjavesien takia luontaisesti rehevä, mikä on syynä myös merkittävään sisäiseen kuormitukseen. Rokuanjärvi on kärsinyt toistuvista sinileväkukinnoista jo kymmeniä vuosia.

Rotarien virtavesien seurantapaikoilla Sanginjoella ja Oulujoella Pikkaralassa sinileviä ei havaittu kesä-elokuussa. Virtavesissä sinileväesiintymät eivät ole niin yleisiä kuin järvissä ja rannikkovesissä. Virtavesien lajisto koostuu pääasiassa pii- ja viherlevistä, jotka pystyvät kiinnittymään pohjaan.

Perämeren rannikolla toistui kahtena edellisenä kesänä havaittu sinilevien runsastuminen kesä-heinäkuun vaihteessa. Kellon Kiviniemessä ja Iin Pirttiperällä oli runsaasti sinilevää juhannuksen jälkeisellä viikolla.  Perämerellä havaitut sinilevien massaesiintymät ovat pääsääntöisesti lyhytkestoisia, pienialaisia ja rannikolle painottuvia. Viime kesänä vesi oli poikkeuksellisen lämmintä ja sinileviä havaittiin paikoin ulkomerialueelle ulottuen.

Suomen ympäristökeskuksen kesäkuun alussa julkaiseman merialueiden leväennusteen mukaan Perämerellä sinileväkukintojen riski on vähäinen. Perämeren ulapalla fosforiravinnetta ei ole riittävästi eteläisten merialueiden kaltaisten laajojen sinileväkukintojen ruokkimiseksi. Rannikolla ravinnetilanne poikkeaa ulapan tilanteesta ja on siten kukintojen muodostumiselle suotuisampi.

Runsaimmin sinileviä havaitaan yleensä lämpimän veden aikaan heinä-elokuulla. Vakioseurannan havaintopaikoilla eniten sinileviä havaittiin heinäkuun puolivälissä. Myös kansalaishavaintoja sinilevistä tehtiin eniten heinäkuussa. Syksyä kohden vesien pintalämpötilan lasku ja valon määrän vähentyminen hillitsevät sinilevien kasvua. Sinileväkukintoja voi kuitenkin esiintyä vielä syys-lokakuussakin.

Sinileväseuranta jatkuu syyskuun loppuun saakka.