Kaupungit ovat voineet lähiöohjelman hankkeilla mm. tukea lähiökouluja niiden erityistarpeissa, elävöittää lähiöitä taide- ja kulttuuripalveluita tarjoamalla sekä edistää asuinalueiden yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Lisäksi lähiöiden viheralueisiin, liikennejärjestelyihin ja valaistukseen on voitu satsata ohjelman avulla, mikä on puolestaan lisännyt alueiden vetovoimaa ja viihtyisyyttä. –Lähiöissä asuu yhteensä noin 1,5 miljoonaa suomalaista. On siis kyse suuren ihmisryhmän arkea ja asumista koskevasta päätöksestä, muistuttaa Viitanen. 

Lähiöohjelman tuella toteutetuilla hankkeilla on ollut positiivisia vaikutuksia lähiöissä asuvien ihmisten elämänlaatuun ja alueiden houkuttelevuuteen. –Ohjelman avulla tehdyt panostukset ovatkin olleet yksi tärkeä lääke segregaatioon eli alueiden eriytymiseen tulotason, koulutuksen ja osallisuuden perusteella. Koska lähiöohjelman rahoitus ei jatku, vastuu lähiöiden kehittämisestä sysätään kokonaan kaupungeille, vaikka ne tarvitsisivat pikemminkin enemmän tukea asuinalueiden eriarvoistumisen ehkäisemiseen, kritisoi Heinäluoma.

Esimerkiksi Helsingissä lähiöohjelman tuella on voitu kehittää Malmin, Mellunkylän, Malminkartanon ja Kannelmäen kaupunginosia. –Lähiöohjelma on ollut yksi tärkeä työkalu lisää pääkaupunkiseudulla, jossa kaupunginosien eriytyminen on suurinta, sanoo Heinäluoma.

Tampereella puolestaan ohjelma on mahdollistanut satsauksia mm. Hervannan, Tesoman, Peltolammin ja Multisillan lähiöihin. –Näistä lähiöohjelmista on ollut Tampereelle paljon hyötyä, ja ne tuovat tärkeän lisän ja tuen kaupungin omille toimille, Viitanen sanoo.

–Lähiöohjelman hautaaminen on lyhytnäköistä politiikkaa. Lähiöiden erityishaasteiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen on kaikkien suomalaisten etu. Olisi tärkeää, että hallitus ja ympäristöministeri Mykkänen harkitsisivat uudelleen päätöstään lähiöohjelman kohtalosta. Lähiöohjelma on ollut tärkeä esimerkki politiikan raja-aitoja ylittävästä kehittämisestä, josta ei tulisi luopua, vaativat edustajat.