Ilmastovuosikertomus, jota on kehitetty ansiokkaasti ja josta on tullut entistä monipuolisempi ja selkeämpi, antaa kattavan kuvan Suomen tilanteesta ja siitä, miten hyvin tai huonosti olemme saavuttamassa ilmastotavoitteemme.

– Päästömme ovat vähentyneet reippaasti, mutta koska hiilinielut ovat heikentyneett, nettopäästömme ovat vihreästä siirtymästä huolimatta edelleen suurin piirtein samalla tasolla kuin 30 vuotta sitten, sanoo Johan Kvarnström.

Maankäyttösektorilla tasapainoillaan sen välillä, onko sektori hiilinielu vai päästölähde, joka ei ole kestävää, ilmastotavoitteidemme perustuessa hiilinieluihin.

- Kertomuksen mukaan lisätoimia tarvitaan sekä maankäyttösektorilla että muilla sektoreilla. Herääkin kysymys: mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy ja ovatko ne riittäviä?, kysyy Kvarnström.

Orpon hallitus on kuitenkin Kvarnströmin mukaan jo sopinut yhdestä konkreettisesta toimenpiteestä. Valitettavaa kuitenkin on, että muutos heikentää paikallista ja ihmisten lähiympäristössä tehtävää ilmasto - ja ympäristötyötä. Hallitus on nimittäin todennut hallitusohjelmassaan, että ”kunnille asetettu velvoite laatia ilmastosuunnitelmat perutaan lakimuutoksella".

- Tämä on askel taaksepäin, koska ilmastovuosikertomuksessa todetaan, että kunnat ovat avainasemassa hiilineutraaliustavoitteen 2035 saavuttamisessa, sillä ne voivat aktiivisesti vaikuttaa sekä omiin että alueensa toimijoiden kasvihuonepäästöihin. Kaikki tämä liittyy siihen, että hallitusohjelmassa ei suoraan sanota, että tavoite hiilineutraaliuden saavuttamisesta vuonna 2035 on edelleen voimassa. Sen sijaan siinä todetaan kierrellen, että Suomi sitoutuu ilmastolain tavoitteiden toteuttamiseen. Mutta samalla ilmastolakia ollaan siis ainakin tältä osin muuttamassa vähemmän kunnianhimoiseen suuntaan. Voimmeko luottaa siihen, että sitä ei ehdoteta muutettavaksi kielteiseen suuntaan, useammilla tavoilla?, Kvarnström pohtii.