Ben Macintyre: Colditzin vangit – Natsi-Saksan erikoisimman upseerivankileirin tarina

Ilmestyy 10.10.2023

Toisen maailmansodan aikana eteläisessä Saksassa oleva Colditzin linna toimi vankileirinä, johon päätyivät upseerit sekä erityistä seurantaa vaativat ja todennäköisesti pakenemista yrittävät vangit. Huipputurvallinen yksikkö tuli kuuluisaksi etenkin sieltä tehtyjen lukuisien ja mielikuvituksellisten pakoyritysten vuoksi.

Tunnelit ja erilaiset naamioasut olivat erityisen käytettyjä keinoja. Vangit muodostivat kansallisuuksittain toimikuntia koordinoimaan yrityksiä, eikä karkuun saanut pyrkiä ilman vastaavan upseerin lupaa, jotta yritykset eivät sotkisi toisiaan. Lupia myöntävällä pakoupseereilla itsellään ei ollut oikeutta pyrkiä vapauteen.

Eräs pako onnistui patjan sisällä. Toinen taas meni mönkään, kun vartija harppoi kiinni naiseksi pukeutuneen karkurin palauttaakseen tältä pudonneen rannekellon. Linnan sokkeloisella ullakolla rakennettua liitokonetta ei ehditty käyttää ennen kuin sota loppui. Runsaiden pakojen vuoksi vangit koottiin kolmasti päivässä väestönlaskentaan linnan pihalle. Saksalaisten laskentaa sotkemaan askarreltiin ihmisnukkeja, joilla karanneille hankittiin lisäaikaa.

Pakoyritysten lomassa vangit järjestivät juhlia ja harjoittelivat teatteriesityksiä. Näytelmät ja teatterihupailut olivat tärkeitä vangeille, ja he antoivat vartijoille kunniasanan siitä, että lavasteiden rakentamiseen lainattuja työkaluja ei käytettäisi pakoyrityksiin. 

Luokkajako ja rasismi olivat vankilassa arkipäivää. Aikakauden tapaan upseerien ei tarvinnut tehdä töitä ja he saivat pitää vankeudessakin sotilaspalvelijansa. Ranskalaisvangit eristivät keskuudestaan juutalaiset. Britit syrjivät vankilan ainoaa siirtomaista kotoisin olevaa vankia, intialaista lääkäriä. Birendranath Mazumdar sai onnekseen siirron toiseen vankilaan, josta hän pääsi pakenemaan.

Vangeista kuuluisin oli hävittäjälentäjä Douglas Bader, jolta oli amputoitu molemmat jalat. Kun Bader jäi saksalaisten vangiksi ilman proteesejaan, valtakunnanmarsalkka Herman Göring pyysi vihollista toimittamaan hänelle uudet. Heti kun Bader sai jalkansa, hän yritti ensimmäisen kerran pakoon. Ihmisenä everstiluutnantti Bader oli öykkäri. Kun saksalaiset olisivat palauttaneet hänen sotilaspalvelijansa Alex Rossin kotiin osana vankienvaihtoa, pöyristynyt Bader kielsi alaistaan lähtemästä.

Tosielämän vakoilutrillereiden mestari Ben Macintyre on tarttunut Colditz-myyttiin uudesta näkökulmasta.

”Colditzin tarina on tarina lannistumattomuudesta, mutta myös paljosta muusta: öykkäröinnistä, vakoilusta, tylsyydestä, hulluudesta – aineksia on niin tragediaan kuin farssiin. Colditzin linna oli pelkoa herättävä vankila, jossa tapahtui usein absurdeja asioita.”

Ilmestyy painettuna, e- ja äänikirjana.

Suomentaja: Aura Elometsä

Äänikirjan lukija: Ilkka Villi