Yksi minuutti kertoo paljon fyysisestä kuormittumisesta

Hyvä kestävyyskunto tuo lukuisia terveydellisiä ja fyysisiä etuja. Se pienentää useiden terveysvaarojen, kuten valtimosairauksien, kohonneen verenpaineen sekä tyypin 2 diabeteksen riskiä. Hyvä kestävyyskunto myös auttaa jaksamaan arjen askareissa sekä parantaa työkykyä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kestävyyskunnon yhteyttä päivittäisen aktiivisuuden korkeimpaan tehoon. Lisäksi pyrittiin selvittämään kestävyyskunnon tasoa, jolla selviää arjen askareista ilman fyysistä rasitusta.

Tutkimus on osa UKK-instituutin vuosina 2017–2019 ja 2021–2022 toteuttamia KunnonKartta-väestötutkimuksia, joissa kerättiin tietoa suomalaisten 20–69-vuotiaiden aikuisten liikkumisesta, paikallaanolosta, kunnosta ja terveydestä. Tähän tutkimuskokonaisuuteen osallistui 3 587 aikuista. Osallistujien kestävyyskunto mitattiin 6 minuutin kävelytestillä, jonka perusteella voitiin arvioida osallistujien maksimaalinen hapenottokyky. Päivittäistä aktiivisuutta mitattiin viikon ajan liikemittarilla, jonka keräämästä datasta analysoitiin aktiivisuuden intensiteettiä. Mittausjaksolta poimittiin talteen sekä jokaisen päivän että tunnin tehokkain 1 minuutin jakso. Näiden jaksojen tehoa verrattiin osallistujan maksimaalisen hapenottokykyyn.

Hyvä kestävyyskunto suojaa rasittavalta liikkumiselta

‒ Odotetusti päivän korkein teho oli sitä korkeampi mitä parempi oli osallistujan kunto, kertoo tutkija Henri Vähä-Ypyä UKK-instituutista.
Kuntoon suhteutetuissa tuloksissa noin 30 ml/kg/min maksimaalinen hapenottokyky toimi raja-arvona kuormittumiselle sekä miehillä että naisilla. Tätä parempikuntoisilla miehillä päivän korkein teho oli keskimäärin noin 50 prosenttia ja naisilla noin 55 prosenttia hapenottokyvyn reservistä. Rajan alapuolella korkeimman tehon osuus maksimaalisen hapenottokyvyn reservistä nousi suuremmaksi kunnon huonontuessa.

Tuntikohtaisista tuloksista tarkasteltiin muun muassa, kuinka monena tuntina päivässä osallistuja joutui käyttämään yli 60 prosenttia hapenottokyvyn reservistään. Myös tässä tarkastelussa noin 30 ml/kg/min maksimaalinen hapenottokyky toimi raja-arvona kuormittumiselle niin miehille kuin naisille. Tätä parempikuntoiset pystyvät välttämään fyysisesti rasittavat tehot arjen askareissaan. Sen sijaan huonompikuntoisille osallistujille rasittavaa liikettä kertyi sitä useampana tuntina mitä huonompi kunto oli.

Kestävyyskuntoa kannattaa vaalia

Tämän tutkimuksen perusteella 30 ml/kg/min maksimaalinen hapenottokyky on raja-arvo, jonka yläpuolella kunto kannattaa pyrkiä pitämään mahdollisimman pitkään. Esimerkiksi Cooperin testissä noin 1 850 metrin tulos vastaa kyseistä arvoa.

Vaikka kunnon merkitys terveydelle on merkittävä, ei sille ole olemassa väestötason suosituksia kuten liikkumiselle.

Tämän tutkimuksen perusteella 30 ml/kg/min maksimaalinen hapenottokyky on raja-arvo, jonka yläpuolella kunto kannattaa pyrkiä pitämään mahdollisimman pitkään. Esimerkiksi Cooperin testissä noin 1 850 metrin tulos vastaa kyseistä arvoa.

Vaikka kunnon merkitys terveydelle on merkittävä, ei sille ole olemassa väestötason suosituksia kuten liikkumiselle.
‒ Huonokuntoinen ja vähän liikkuva henkilö pystyykin varmasti parantamaan kuntoaan lisäämällä liikkumisensa suositusten mukaiselle tasolle, Vähä-Ypyä sanoo.

Sen sijaan huonokuntoisille henkilöille, joille esimerkiksi työn kautta kertyy runsaasti liikettä, voi työpäivän jälkeisellä liikkumisella olla entisestään kuormitusta lisäävä vaikutus. Heillä kunnon parantaminen vaatii henkilökohtaisesti optimoidun määrän sekä liikkumista että palautumista.