Hallinto-oikeus kumosi tietosuojavaltuutetun ja tietosuojavaltuutetun toimiston seuraamuskollegion päätökset, jotka koskivat Liikennevakuutuskeskuksen tekemiä tietopyyntöjä potilastiedoista

Helsingin hallinto-oikeus on tänään antamallaan päätöksellään kumonnut tietosuojavaltuutetun ja tietosuojavaltuutetun toimiston seuraamuskollegion päätökset, jotka koskivat Liikennevakuutuskeskuksen potilastietoihin kohdistuvia tietopyyntöjä. Tietosuojavaltuutettu oli katsonut, että Liikennevakuutuskeskus tekee järjestelmällisesti liian laajoja korvauksenhakijoiden potilastietoihin kohdistuvia tietopyyntöjä. Seuraamuskollegio oli määrännyt Liikennevakuutuskeskukselle 52 000 euron hallinnollisen seuraamusmaksun.

Liikennevakuutuskeskuksella on liikennevakuutuslain 82 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla laaja tiedonsaantioikeus korvauksenhakijan potilastietoihin. Pykälän 3 momentin mukaan tiedonsaantioikeus edellyttää kuitenkin, että tiedot ovat välttämättömiä käsiteltävänä olevan vakuutus- tai korvausasian ratkaisemista varten tai muuten välttämättömiä liikennevakuutuslaissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.

Hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että käyntimerkintöjä on pidettävä lähtökohtaisesti välttämättöminä vahingonkorvaus- ja vakuutuskorvausoikeudellisen syy-yhteyden selvittämiseen liittyvinä tietoina korvausasian ratkaisemiseksi tilanteessa, jossa korvausta haetaan nimenomaan kyseisen käynnin tutkimus- tai hoitokuluista. Korvausasian harkintaan liittyvät tehtävät kuuluvat vakuutusyhtiön ydintehtävään, eikä niitä voida sälyttää potilastietorekisterien rekisterinpitäjän vastuulle. Sen arvioiminen, onko jokin tutkimus- tai hoitokulu liikennevakuutuksesta korvattava vai ei, on korvausasian selvittämiseen ja ratkaisemiseen keskeisesti kuuluva kysymys, ei pelkkä laskutuksen oikeellisuuteen liittyvä kysymys. Hallinto-oikeus katsoi, että tietosuojavaltuutetun päätös perustui tältä osin virheelliseen arvioon siitä, mitkä tiedot ovat välttämättömiä tietoja korvausasian selvittämiseksi tai ratkaisemiseksi. Tietosuojavaltuutetun päätöksessä esitetty näkemys, että liikennevahingon korvausasian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot tulisi pyytää ensisijaisesti lausunnon muodossa, ei saa tukea myöskään liikennevakuutuslain tiedonsaantia koskevista lainkohdista tai niiden esitöistä.

Hallinto-oikeus totesi lisäksi, että tietosuojavaltuutetun päätöksessä ei ollut otettu yksilöidysti kantaa siihen, miltä osin Liikennevakuutuskeskuksen esittämiä toimintatapoja oli pidetty tietosuojasääntöjen vastaisina. Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa esitettyä selvitystä ei voitu pitää riittävänä sen osoittamiseksi, että Liikennevakuutuskeskus olisi kerännyt järjestelmällisesti enemmän tietoja, kuin mihin se oli oikeutettu liikennevakuutuslain 82 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 3 momentin nojalla. Liikennevakuutuskeskuksen ei ollut osoitettu toimineen vastoin tietojen minimointiperiaatetta tietojen käsittelyssään, eikä tietojen käsittelyä voitu myöskään pitää kohtuuttomana.

Päätöstilaukset:

tietopyynnot.helsinki.hao@oikeus.fi

Päätösnumero: 5398/2023