Keskusta: Tunnissa Turkuun vai liikkeelle koko Suomessa?

Petteri Orpon hallituksen liikennepolitiikka voimistaa Suomen alueellista keskittymistä.

Koko maan tieverkon kehittämisen ja monin paikoin jo vaarallisen huonokuntoisten teiden korjaamisen sijaan hallitus laittaa toiveet ja paukut muutamaan uuteen mammuttihankkeeseen. Investoinnit keskittyvät eteläiseen ja läntiseen Suomeen, pääosin hallituksen ministereiden kotikulmille. Hallituksen päätöksistä käsittämättömin on kallis ja kannattamaton Turun tunnin juna. Se aiotaan rahoittaa valtion tuottavan omaisuuden myynnillä. Tässä ei Keskustan mielestä ole mitään järkeä.

Muulle maalle hallitus tosiasiallisesti kääntää selkänsä.

Itäinen Suomi saa liikenteen 347 miljoonan euron kehittämisrahoista ensi vuonna vain kolme miljoonaa euroa. Yksityisteiden valtionavustuksia leikataan tuntuvasti. Tuki laajakaistayhteyksien rakentamiselle koko maahan lopetetaan.

Vastoin vaalilupauksia bensan hinta ei laske. Sen sijaan töihin ajavien suomalaisten kulut voivat nousta jopa sadoilla euroilla, kun työmatkavähennyksen omavastuuta kiristetään. Ihmisten arki vaikeutuu ja elämisen edellytykset läpi Suomen heikkenevät.

Kokoomukselta puolen Suomen politiikkaa voi odottaa. Vakavasti joutuu kysymään, miten Perussuomalaiset ovat lähteneet keskittämispolitiikan takuumiehiksi ja -naisiksi. Ihmisiä johdettiin ennen vaaleja harhaan.

Keskustan linja on, että teitä, ratoja ja muita väyliä pitää kunnostaa ja rakentaa koko Suomessa. Alueita pitää kohdella tasapuolisesti. 

Suomen tasapainoisen kehittymisen kannalta liikenne- ja tietoliikenneinvestoinnit ovat yksi keskeisimmistä edellytyksistä. Koko Suomen voimavaroja ei ole varaa jättää hyödyntämättä. Tuotteiden, palveluiden, osaamisen ja ideoiden on liikuttava turvallisesti teillä ja tietoverkoissa. Keskusta muistuttaa, että liikenne- ja tietoliikenneinvestoinnit ovat nimenomaan valtion huolehdittavia asioita. Vastuuta niistä ei voi siirtää kunnille tai yksityisille toimijoille.

Pääpainon pitäisi Keskustan mielestä olla nyt nykyisten teiden ja raiteiden kunnostamisessa. Turun tunnin junan sijaan Keskusta laittaisi välittömästi liikkeelle toteutusvalmiita, pienempiä korjaus- ja parannushankkeita läpi Suomen. Näin tuettaisiin samalla rakennusalan työllisyyttä Suomen talouden näkymien huononnuttua.

Toteuttaisimme tässä ja nyt myös ammattidieselin, joka osaltaan helpottaisi kuljetusyrittäjien kustannuksia pitkien etäisyyksien Suomessa.

Liikenteen kehittämisessä siirtäisimme painopistettä itä-länsisuuntaisen poikittaisliikenteen vahvistamiseen sekä teillä että rautateillä. Suomen turvallisuuden kannalta olisi tärkeää pikimmiten saada liikkeelle myös raideliikenteen kehittäminen Itä-Suomesta pohjoiseen ja sieltä edelleen länteen. Tästä saatava hyöty olisi aivan eri mittaluokkaa kuin Turun junan muutaman minuutin ajansäästö.