Eloranta ja Risikko: Yksinäisyyden vähentämisen määrätietoinen työ on aloitettava

- Yksinäisyys on juurisyynä myös monen sosiaalisen ongelman, kuten syrjäytymisen, taustalla. Yksinäisyys heikentää merkittävästi terveyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua. Yksinäisyys on merkittävä uhka niin kansanterveyden, sisäisen turvallisuuden kuin tuottavuudenkin näkökulmasta. Yksinäisyys tulee nähdä laajana yhteiskunnallisena haasteena. Se kietoutuu vahvasti ja laajasti yhteiskunnan rakenteisiin, palveluihin ja erityisesti niiden toimimattomuuteen, joten siihen on mahdollista vaikuttaa, Eloranta sanoo.

– Kansainvälisen tutkimustiedon perusteella yksinäisyyden vähentäminen ja yhteisöllisyyden vahvistaminen vaativat sekä tutkimustietoon perustuvia korjaavia ja kohdennettuja toimenpiteitä että asenneilmapiirin rakentamista. Hallitusohjelmassa yksinäisyys on nostettu esiin mm. yhtenä mielenterveyttä vaarantavana tekijänä. Yksinäisyyden ehkäiseminen tulee olemaan myös osa kansallista poikkihallinnollista terveys- ja hyvinvointiohjelmaa, joka toteutetaan poikkihallinnollisesti ja yhdessä järjestöjen kanssa. Ohjelmalla pyritään muun muassa vahvistamaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vaikuttavuutta, Risikko toteaa.

Toistuvasti yksinäiset kokevat sekä mielenterveytensä että fyysisen toimintakykynsä muita huonommaksi. He käyvät muita useammin lääkärissä ja heillä on enemmän sairaalahoitojaksoja. Britanniassa on laskettu, että yksinäisyys maksaa vuodessa 11 380 euroa per yksinäinen ihminen. Hollannissa yksinäisyyden on katsottu aiheuttavan jopa 8,1 prosenttia kaikista terveystoimen kustannuksista. Britanniassa ongelmia ratkaisemaan on laadittu vuonna 2018 yksinäisyyden vähentämisen strategia, johon on kerätty konkreettisia toimia eri hallinonaloilta mm. yhteisöllisyyden lisäämiseksi. Britanniassa ja Japanissa on myös oma yksinäisyysministeri siten, että yhden ministerin salkussa on mukana yksinäisyyden ehkäiseminen ja yksinäisyydestä juontavien ongelmien ratkaisu.

– Haasteena meillä Suomessa ovat palveluiden siiloutumisen lisäksi lähes yksinomaan yksinäisyyttä kokeville ihmisille kohdennetut lukuisat interventiot, joiden kehitystä eivät riittävissä määrin ohjaa arviointi- ja tutkimustiedon avulla tehtävä kehitystyö. Kansallisen yksinäisyysstrategian ja toimenpideohjelman keinoin voidaan suunta muuttaa esimerkiksi johtamalla suomalaista yksinäisyystyötä kokonaisvaltaisemmin. On tärkeätä, että yksinäisyyden vähentämisen määrätietoinen työ aloitetaan pikaisesti. Toivomme, että kansallinen yksinäisyyden vähentämisen strategia ja toimenpideohjelma saadaan pian työn alle, Risikko ja Eloranta toteavat.

Eduskunnan yksinäisyyden ja ostrakismin vähentämisen työryhmän muita jäseniä ovat Ari Koponen, Kike Elomaa (ps.), Helena Marttila (sd.),  Hilkka Kemppi (kesk.), Markus Lohi (kesk.) Inka Hopsu (vihr.), Veronika Honkasalo (vas.), Mikko Ollikainen (r.), Sara Tanus (kd.), ja Pinja Perholehto (sdp.).