Muutosehdotuksia vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden asetukseen

Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden asetuksen (VNa 1022/2006) tarkoituksena on suojella pinta- ja pohjavesiä sekä merivesiä. Asetus sisältää EU:n prioriteettiaineet ja kansallisesti valitut haitalliset aineet sekä niille ympäristönlaatunormeja eli raja-arvoja.

On järkevää seurata vesistöille oleellisesti haitallisten aineiden pitoisuuksia

Voimassa olevan asetuksen kansallisesti valitut aineet eivät ole ajan tasalla – suurta osaa ei vesissä havaita lainkaan ja ne eivät nykytietämyksen mukaan ole relevantteja. Toisaalta monia haitallisia aiheita ei nyt seurata vesistöissä lainkaan.

Riskiaineiden listalle mukaan 12 uutta yhdistettä, 13 pois

Nykyisistä 15 kansallisesta haitallisesta aineesta Syken julkaisema raportti  ehdottaa asetukseen jätettäväksi vain kaksi: yksi teollisuuskemikaali ja yksi torjunta-aine.

Raportin tuloksena asetukseen ehdotetaan lisättäväksi 12 uutta yhdistettä tai yhdisteryhmää: PFAS-yhdisteet, lääkeaineet diklofenaakki ja ibuprofeeni, hormonit EE2 ja E1, metallit sinkki, kupari ja alumiini, sulfaatti sekä torjunta-aineet glyfosaatti, florasulaami ja tritosulfuroni. Ehdotus perustuu riskinarviointiin aineiden haitallisuudesta vesiympäristölle.

Suurimmalle osalle aineista on ehdotettu pintaveden ympäristönlaatunormeja. Ehdotetut normit perustuvat vesieliöstön suojeluun. Lisäksi raportti ehdottaa muita muutoksia esimerkiksi metallien taustapitoisuuksien huomioimiseen.

Ehdotukset on tarkoitettu huomioitavaksi asetuksen 1022/2006 tarkastuksessa, kun se tulee ajankohtaiseksi ympäristöministeriössä direktiivimuutosten johdosta. Jo sitä ennen raporttia voi hyödyntää siinä käsiteltyjen aineiden riskinarvioinneissa.

Valtioneuvosto on antanut Suomen ympäristökeskuksen tehtäväksi tarkastella ja tehdä ehdotus Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden asetuksen 1022/2006 ainelistan päivittämisestä vähintään kerran kuudessa vuodessa. Syken julkaisemassa raportissa ehdotetaan lisäksi käytäntöjä, joiden avulla voidaan parantaa asetuksen mukaisen suunnitelman laatua.

Raportin ehdotuksena on esimerkiksi järjestää selvityksiä tietyille aineille, joiden epäillään aiheuttavan riskiä vesiympäristölle, mutta joista ei tällä hetkellä ole tarpeeksi tietoa. Niiden tuloksia käytettäisiin hyväksi, kun Suomen ympäristökeskus seuraavan kerran laatii suunnitelman asetuksen 1022/2006 tarkistamiseksi.

Nyt julkaistu raportti on suunnattu erityisesti ympäristöministeriön, ELY-keskusten, aluehallintovirastojen, kuntien, näitä aineita vesiin päästävän teollisuuden ja muiden toiminnanharjoittajien ja näiden konsulttiyritysten sekä vesiensuojeluyhdistysten hyödynnettäväksi.