Suomalaiset säteilevät vuosi vuodelta vähemmän

Helsingin yliopiston kampusalueelle parkkeeratussa STUKin kuorma-autossa on mittauslaitteisto, jonka avulla havaitaan ihmisissä olevat gammasäteilyä lähettävät aineet. Viidentoista minuutin mittauksessa selviää, kuinka paljon radioaktiivisuutta kehossa on ja mitä radioaktiiviset aineet ovat.

STUKin ylitarkastaja Tiina Torvela sanoo, että jo ensimmäisen Kumpulan mittauspäivän tulosten perusteella nähdään, että ihmisissä on edelleen pieniä määriä vuoden 1986 Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden laskeumasta peräisin olevaa radioaktiivista cesium-137-isotooppia. Sitä ihmiset saavat elimistöönsä ruoan mukana. Cesiumin määrät ovat kuitenkin niin pieniä, että niillä ei ole merkitystä ihmisten terveydelle tai hyvinvoinnille.

Väestömittausten perusteella STUKin asiantuntijat laskevat, kuinka suuria säteilyannoksia suomalaiset saavat kehossaan olevista radioaktiivisista aineista ja kuinka suuri osa tästä säteilyannoksesta on peräisin keinotekoisista radioaktiivisista aineista.

Suomalaisille kehossa oleva cesium-137 aiheuttaa vuodessa keskimäärin alle viiden mikrosievertin säteilyannoksen. Se on alle tuhannesosa suomalaisten vuodessa keskimäärin eri lähteistä saamasta säteilyn kokonaisannoksesta, 5,9 millisievertistä.

Kaikissa suomalaisissa on myös jonkin verran luonnosta peräisin olevia radioaktiivisia aineita, esimerkiksi kalium-40:tä, sekä hiukan kallioperästä peräisin olevaa uraania ja toriumia ja niiden hajoamistuotteita. Näiden aineiden aiheuttama säteilyannos on moninkertainen verrattuna keinotekoisten radioaktiivisten aineiden aiheuttamaan annokseen. Terveyttä nekään eivät vaaranna.

Helsingin lisäksi mittauksia suunnitellaan tehtäväksi ensi vuonna myös Tampereella ja Rovaniemellä.  Näin saadaan selville, kuinka ihmisistä mitattu säteily vaihtelee maantieteellisesti.

Radioaktiivisuusmittauksia 1960-luvulta alkaen

Säteilyturvakeskus on seurannut suomalaisten radioaktiivisuutta 1960-luvulta alkaen. Silloin Lapin poromiehet saivat suurimmat säteilyannokset, kun ilmakehässä tehdystä ydinasekokeista peräisin olleet radioaktiiviset aineet rikastuivat jäkälän kautta poronlihaan ja poromiehiin.

Kevään 1986 jälkeen on Suomessa mitattu Tshernobylin ydinvoimalaitosonnettomuudesta peräisin olevaa radioaktiivisuutta etenkin Keski-Suomessa ja Päijät-Hämeessä.

Vähitellen radioaktiivisen cesiumin määrä maaperässä ja luonnontuotteissa vähenee. Cesium-137 painuu ympäristössä osin ravintoketjujen ulottumattomiin. Se myös puoliintuu 30 vuodessa eli siinä ajassa radioaktiivisuudesta häviää puolet. Samalla vähenee myös ihmisten radioaktiivisuus. Sitä vähentää myös vähenevä riistan, järvikalan ja muiden suoraan luonnosta peräisin olevien ravintoaineiden käyttö. 

Määrät pienenevät vähitellen niin, että ihmisiä mittaamalla niitä ei enää muutaman vuoden kuluttua pystytä luotettavasti havaitsemaan. Ajantasainen tieto väestön radioaktiivisuudesta on kuitenkin tärkeää, jotta mahdolliset tulevat muutokset pystytään havaitsemaan ja niihin pystytään reagoimaan.

Vuosikymmenten aikana kerätty tieto ympäristön radioaktiivisten aineiden ja ihmisten säteilyannosten suhteesta auttaa arvioimaan väestön säteilyannosten suuruutta paremmin, kuin pelkästään luonnontuotteiden radioaktiivisuuksien mittaaminen.