Sosiaalilääketieteen uranuurtaja Ilkka Taipale palkittiin arvostetulla Konrad ReijoWaaran palkinnolla

Ilkka Taipale (s. 1942) on lähes 60 vuoden ajan edistänyt syrjäytyneiden, yksinäisten ja huono-osaisten terveyttä ja asemaa yhteiskunnassa. Taipale on psykiatri ja sosiaalilääketieteen dosentti, itseään hän nimittää yhteiskuntalääkäriksi.

Taipale valmistui psykiatriksi vuonna 1972 ja väitteli 1980-luvun alussa asunnottomuudesta ja alkoholista. 1990-luvulla hän toimi sosiaalipsykiatrian professorina Tampereen yliopistossa sekä ylilääkärinä Kellokosken psykiatrisessa sairaalassa.

Oman erikoisalansa Taipale löysi opiskeluaikanaan 1960-luvulla, jolloin hän aktivoitui yhteiskunnallisesti. Hän toimitti Medisiinari-lehteen kohua herättäneitä erikoisnumeroita muun muassa seksistä ja oli mukana käynnistämässä opiskelijoiden asuntorakentamista Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa.

”Tuolloin kiinnostuin porukasta, joka Suomessa on kaikkien heikoimmilla. Heitä kohtasivat lähinnä kunnan-, lasten- ja keuhkolääkärit sekä psykiatrit. Muut tuntuivat aloina kapeilta, mutta psykiatria tuntui omalta. Silloin ei vielä ollut sosiaalilääketiedettä erikoisalana. Tällä tiellä ollaan edelleen.”

Lääkäriyden lisäksi järjestö- ja vaikuttamistyö on olennainen osa Ilkka Taipaleen toimintakenttää. Hän on ollut mukana monissa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja vähäosaisten oikeuksia edistävissä järjestöissä sekä tehnyt ehdotuksia, ideoinut, kirjoittanut aloitteita ja rakentanut verkostoja erilaisissa luottamusrooleissa.

Kaiken kaikkiaan Taipaleen ura suomalaisen sosiaalilääketieteen parissa on hengästyttävä. Hän on kollegoidensa arvostama ideanikkari, jota ajaa vahva sosiaalinen eetos ja auttamisen halu, palkintoperusteluissa todetaan.  

Menneiden muistelun sijaan katse tuleviin projekteihin

Menneiden saavutusten sijaan Taipale haluaa korostaa niitä asioita, joita nyt tehdään.

”Mennyt on mennyttä. Koen, että tulevat työt ovat yhtä tärkeitä. Osa prosesseista on pitkiä, osa yllättävän nopeita. Sen takia on hyvä olla monia projekteja käynnissä samanaikaisesti. En minä tiedä miten paljon elämää on vielä jäljellä, osa projekteista jää ehkä kesken. Jos löytää hyvän porukan, niin he kyllä jatkavat työtä eteenpäin.”

Yhtenä projektina ja tulevaisuuden haaveena hän mainitsee valtakunnallisen ja yleistajuisen lääketieteellisen lehden perustamisen.

”Suurelle yleisölle ja ammattilaisille suunnattu lääketieteellinen lehti, joka kattaa monta tieteenalaa ja on tasoltaan yhtä erinomainen kuin Ursan Tähdet ja avaruus – se on suuri haave, jonka toivon vielä toteutuvan.”

Ilkka Taipaleen pitää kiireisenä myös lääketieteen klassikkokirjojen käännösprojekti, valtakunnallinen terveysalan museohanke ja taiteen tukeminen sairaaloihin. Lisäksi hän kiertää maailmaa vaimonsa Vappu Taipaleen kanssa – Taipaleen toimittama 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta -kirja (käännetty 58 kielelle) on Kalevalan jälkeen toiseksi käännetyin suomalaisteos.

”Konrad ReijoWaaran palkinto on ammatillisesti suuri asia ja arvostan sitä, että myöntäjä on Duodecim. Mutta töitäni en sen takia aio lopettaa. Palkintosumma tulee palvelemaan yhteiskuntaa. Se tulee näkymään uusina kirjoina, projekteina ja hankkeina.”