Naisten asemaa päihdepalveluissa on parannettava

Sävikarilla on itsellään henkilökohtaista kokemusta aiheesta sekä päihdemaailmasta että mielenterveysnäkökulmasta. Korvaushoitoon päästyään hän toimi ensin vertaisena Helsingin kaupungilla ja sittemmin on kouluttautunut kokemusasiantuntijaksi. Nykyisin hän auttaa päihteitä käyttäviä ja toipuvia ihmisiä yksilötapaamisin sekä Kimalle-bloginsa avulla.

–Jokainen meistä tietää miehen ja naisen konkreettisista eroista, mutta kaikki eivät kuitenkaan ole tietoisia naisten pöyristyttävän huonosta asemasta sillä kentällä, missä päihteet poraa kaapit paikoilleen, Sävikari pohtii. Siellä ainoa käypä valuutta on armoton voima, ja heikomman asemaan jäänyt putoaa auttamatta läpi sekä yhteiskunnan riittämättömistä tukitoimista että “omiensa” muodostamasta yhteisöstä, hän jatkaa.

”Kuin purkka kengänpohjassa”

Naisten asema päihdemaailmassa on Sävikarin mukaan ”kuin purkka kengänpohjassa”. Päihteitä ja erityisesti huumeita käyttävät naiset altistuvat usein rikoksille. Rangaistuksen pelko voi estää naista ottamasta yhteyttä auttavaan tahoon, vaikka hän olisi joutunut väkivallan tai raiskauksen uhriksi.

–Ensimmäisessä tapaamisessa haavat tuntuu usein liian syviltä korjattaviksi ja moni miettii, onko sittenkään tullut oikeaan paikkaan, Sävikari avaa. Kuitenkin olemalla kärsivällinen ja osoittamalla läsnäolon lisäksi kunnioitusta toisen tuskaa kohtaan, saattaa vastaanottava osapuoli tulla avanneeksi sekä kestävän väylän kohti kannattelevaa hoitosuhdetta että näköyhteyden hiljalleen korjaantuvaan minäkuvaan ja omanarvontunteeseen, hän jatkaa.

Naiserityisen työn tarve

Päihteitä käyttävien naisten kohdalla on oleellista se, miten heidät kohdataan. Stigma ja kohtaamattomuus saattavat ajaa ihmisen entistä kauemmas yhteiskunnan palveluista. Lisäksi palveluihin, edes turvakotiin pääsy päihtyneenä ei ole itsestään selvää. Sävikarin kokemuksen mukaan päihtyneiden naisten turvallisuuteen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Edes poliisit tai järjestyksenvalvojat eivät aina huomaa tai ymmärrä päihtyneen tilannetta ja saattavat jättää tämän oman onnensa nojaan.

– Päihdepalveluissa ei mielestäni ole vielä koskaan ollut niin loistavaa tilannetta, että kaikille tarvitsijoille olisi heille sopivaa apua tarjolla, mutta hyvä olisi keskittyä esimerkiksi siihen, etteivät päihteitä käyttävät naiset jäisi kriisin hetkellä niin yksin, Sävikari toteaa.

Naiserityinen työ voisi Sävikarin mukaan olla esimerkiksi kokemusasiantuntijan vastaanotto, jossa asiakas itse voisi valita sopivan vertaistyöntekijän tai naisille suunnattu vertaistukiryhmä. Sävikarin mukaan päihdepalvelun asiakkaat kokevat sukupuolesta riippumatta usein naispuoliselle kokemusasiantuntijalle puhumisen helpompana. Tärkeää työssä on ymmärtää naisen kokemuksia ja antaa tälle tila olla oma haavoittuvainen itsensä.

Metta Sävikari oli mukana Ehkäisevän päihdetyön viikolla, jota vietettiin viikolla 45. Kampanjan teemana oli ”Käsi kädessä: päihde- ja mielenterveystyö”. Viikon tavoitteena oli herättää keskustelua yhtäaikaisista päihde- ja mielenterveyspalveluista sekä tarjota ammattilaisille työkaluja päihteistä puhumiseen ja riskitekijöiden tunnistamiseen. Kampanja näkyi 93 paikkakunnalla.