Seisomaan nousut arjessa kertovat ikäihmisen toimintakyvystä

Itsenäisen asumisen tukeminen on tärkeää pitkäikäisessä yhteiskunnassa, kuten Suomessa, erityisesti yksilön hyvinvoinnin, mutta myös yhteiskunnan resurssien näkökulmasta. Ikääntyessä fyysinen suorituskyky laskee, mikä voi vaikeuttaa päivittäistoiminnoista selviytymistä ja siten hankaloittaa itsenäistä asumista. Iäkkäiden ihmisten arki sisältää monia alaraajojen voimaa vaativia aktiviteettejä, kuten seisomaan nousuja ja porraskävelyä, joista erityisesti seisomaan nousut ovat välttämättömiä itsenäisen asumisen kannalta.  

Aikaisemmin seisomaan nousujen määrää ja niiden nopeutta arjessa on tutkittu hyvin vähän. Nykyisin päälle puettava sensoriteknologia kuitenkin mahdollistaa tämän. Tuore väitöstutkimus osoitti, että arjen seisomaan nousut voidaan tunnistaa luotettavasti ja niiden nopeus voidaan määrittää tarkasti käyttäen yhtä reiteen kiinnitettyä kiihtyvyysanturia.  

—Tässä tutkimuksessa esitetty objektiivinen menetelmä arjen seisomaan nousujen mittaamiseen parantaa iäkkäiden ihmisten fyysisen aktiivisuuden ymmärrystä entisestään, väitöskirjatutkija Antti Löppönen kertoo. 

Tulokset viittaavat siihen, että ikä ja sukupuoli vaikuttavat seisomaan nousujen määrään ja nopeuteen arjessa. Tässä tutkimuksessa miehet suorittivat enemmän ja nopeampia seisomaan nousuja kuin naiset. Arjen seisomaan nousut olivat positiivisesti yhteydessä laboratorio-olosuhteissa suoritettuihin toimintakykymittauksiin, kuten etureiden maksimaaliseen isometriseen ojennusvoimaan. Lisäksi seisomaan nousujen määrä ja niiden nopeus olivat negatiivisesti yhteydessä kaatumisen pelkoon ja kävelyvaikeuksiin portaissa. 

Tutkimuksessa iäkkäiden ihmisten arjen fyysistä aktiivisuutta mitattiin tulitikkulaatikon kokoisella kiihtyvyysanturilla 3–7 päivän ajan. Kaikki tänä aikana suoritetut seisomaan nousut tunnistettiin ja niiden nopeus analysoitiin tässä tutkimuksessa kehitetyn algoritmin avulla.  

— Erityisen mielenkiintoinen havainto oli, että seisomaan nousujen nopeusjakauma erosi yksilöiden välillä siten, että rajoitetun toimintakyvyn omaavilla oli kapeampi jakauma verrattuna normaalin toimintakyvyn omaaviin henkilöihin. Tämä voi viitata siihen, että toimintakykyrajoituksista kärsivillä ihmisillä on vähemmän mahdollisuuksia säädellä aktiviteettien suoritusnopeutta omassa arjessa. Mielenkiintoista olisikin tutkia, onko tämä sama ilmiö nähtävissä myös muissa aktiviteeteissä, kuten esimerkiksi kävelyssä, Löppönen toteaa.  

Väitöstutkimus osoittaa, että arjen seisomaan nousuja tarkastelemalla saadaan tärkeää tietoa alaraajojen lihasvoiman riittävyydestä ja kotona asuvien iäkkäiden ihmisten fyysisestä toimintakyvystä. Päälle puettavien sensorien avulla voidaan mitata arjen voimaa vaativia aktiviteetteja ja erityisesti niiden nopeusjakaumaa, mikä voi mahdollistaa iäkkäiden ihmisten toimintakyvyn heikkenemisen varhaisen tunnistamisen. Lisäksi niiden avulla voidaan seurata kuntoutuksen edistymistä. 

Tutkimuksessa hyödynnettiin kolmen isomman tutkimuksen aineistoa: Aktiivisuuden, terveyden ja toimintakyvyn yhteys hyvinvointiin vanhuudessa (AGNES) -aineistoa, KU Leuvenin yliopistossa mitattua aineistoa ja Eläkkeelle siirtyminen, terveys ja hyvinvointi (FIREA) -aineistoa. Väitöstutkimusta ovat rahoittaneet Euroopan tiedeneuvosto, Suomen Akatemia, Suomen Opetus ja Kulttuuriministeriö ja Flanderin (Belgia) tutkimussäätiö. 

LitM, TtM Antti Löppösen biomekaniikan väitöskirjan “Free-living sit-to-stand kinematics as indicator of lower extremity functional ability" tarkastustilaisuus pidetään 24.11.2023 klo 12 Jyväskylän Yliopiston päärakennuksen salissa C1 ja sitä voi seurata verkkovälitteisesti linkistä: https://r.jyu.fi/dissertation-lopponen-241123 

Vastaväittäjänä toimii professori Gladys Pearson (Manchester Metropolitan University, Iso-Britannia) ja kustoksena akatemiatutkija Timo Rantalainen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on englanti. Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations 709, ISSN 2489-9003; 709, ISBN 978-951-39-9792-2 (PDF) ja se on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/91876. Väitöskirja on kansainväliseen kaksoistutkintoon (Cotutelle) johtava opinnäytetyö ja se on toteutettu yhteistyössä KU Leuvenin (Belgia) kanssa. 

Antti Löppönen valmistui insinööriksi Metropolia Ammattikorkeakoulusta vuonna 2011 ja fysioterapeutiksi Lahden Ammattikorkeakoulusta vuonna 2016. Terveystieteiden maisteriksi Löppönen valmistui 2020 pääaineenaan fysioterapia ja liikuntatieteiden maisteriksi vuonna 2021 pääaineena biomekaniikka. Vuodesta 2020 lähtien Löppönen on ollut töissä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa väitöskirjatutkijana.  

Lisätietoja: 

Antti Löppönen 
antti.ej.lopponen@jyu.fi  
+358 40 6201 771