Toimintaterapeuttiliiton syysliittokokous: Koulutoimintaterapeutti on kouluyhteisön puuttuva palanen

Lasten ja nuorten mielenterveyden ja keskittymiskyvyn ongelmat, motivaation puute ja rauhattomuus ovat haasteita, jotka vaikuttavat sekä yksittäisiin oppilaisiin että kokonaisiin luokkiin. Niiden taustalta jää usein huomaamatta toimintakyvyn tuen tarpeita, joihin ei pystytä kouluarjessa riittävästi vastaamaan. Haasteiden ratkaisemiseksi ja kouluviihtyvyyden lisäämiseksi tulee hyödyntää huomattavasti nykyistä enemmän toimintaterapeuttien osaamista.

– Yhä useampi oppilas tarvitsee toimintakyvyn tukea voidakseen osallistua koulutyöhön, mutta sen saaminen on usein hankalaa. Ilman tarvittavaa tukea ongelmat kasaantuvat, aiheuttavat koulupahoinvointia ja mielenterveyden ongelmia. Koulutoimintaterapia on tehokas interventio tällaisen kierteen katkaisemiseksi, TOIn puheenjohtaja Kirsi Wikman toteaa.

Koulutoimintaterapeutti analysoi ja muokkaa kouluarjen toimintoja oppilaalle sopivaksi tämän toimintakyvyn haasteet huomioiden. Tämä mahdollistaa lapsen tai nuoren uudenlaisen osallistumisen oppimistilanteisiin.

–  Koulutoimintaterapeutti toimii opettajan yhteistyökumppanina ja voi antaa konkreettista tukea tämän työlle. Kun toimintaterapeutti tuntee koulu- ja luokkayhteisön toimintakulttuurin, hän voi ottaa käyttöön oppilaan osallistumista ja oppimistaitoja tukevia keinoja, jotka sopivat myös opettajan työhön ja toimintatapoihin, TOIn hallituksen varajäsen, pitkään koulutoimintaterapeuttina työskennellyt Anne Metsäranta kuvaa.

Toimintaterapeutit erottaa muista koulumaailman ammattilaisista se, että he ovat lasten ja nuorten toimintakyvyn asiantuntijoita. Toimintaterapeuttien ydinosaamiseen kuuluu kouluarjen haasteiden ratkominen yhdessä oppilaiden, opettajien ja perheiden kanssa.

Maailmalla koulutoimintaterapia on vakiintuneempi osa arkea

Suomessa muutamat edelläkävijäkunnat olivat ennen hyvinvointialueiden aloittamista palkanneet koulutoimintaterapeutteja. Esimerkiksi Ruotsissa on kymmeniä toimintaterapeutteja, jotka työskentelevät kouluissa ja esiopetuksessa, ja maailmanlaajuisesti koulutoimintaterapia on vielä vakiintuneempi osa arkea.

Kirsi Wikman muistuttaa, että koulutoimintaterapiasta hyötyy koko kouluyhteisö, kun opiskelurauha ja -viihtyvyys paranevat.

– Suomalaista koulujärjestelmää kehitetään integraation lähtökohdista, joten tarvitsemme kouluihin toimintaterapeuttien osaamista. Toimintaterapia lisää oppilaan osallisuuden kokemusta ja vähentää syrjäytymistä kouluyhteisöstä ja yhteiskunnasta. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus olla kouluyhteisön toimiva jäsen, Wikman toteaa.

Mitä aiemmin lapsen tai nuoren toimintakykyä vahvistetaan, sitä vähemmän tukea tarvitaan myöhemmin. Varhain koetut toiminnan rajoitteet ennustavat myöhemmän elämän syrjäytymisriskejä. Elämän eväät paranevat merkittävästi, kun oppilas saa varhaista apua koulun toimintaympäristössä.