Väitös: Yhteismusisointi tarjoaa erityislaatuisen näkymän lapsen toimijuuden tarkasteluun

Yhdessä soittamisella ja laulamisella on osoitettu olevan merkittävä yhteys yksilön hyvinvointiin ja musiikillisten kohtaamisten on todettu saavan aikaan positiivisia tunteita sekä edistävän yhteenkuuluvuuden kokemusta. Suomalainen musiikkikasvatus ja yhteismusisointi kouluissa kannustaa lapsia musiikillisiin lähtökohtiin katsomatta osallistumaan, kokeilemaan eri instrumentteja sekä musiikillisia tyylejä – jokaista tarvitaan ja jokaiselle löytyy tapa osallistua omalla tasollaan. Kuitenkin matka kohti yhteistä musiikillista kokemusta on oppilaiden kokemusten mukaan tunnepitoinen, herkkä ja haavoittuva tila, mikä pahimmillaan sulkee oppilaan ulkopuolelle ja haavoittaa. Miksi toiset oppilaat osallistuvat yhteismusisointiin innolla ja miksi toiset vetäytyvät kokemuksen ulkopuolelle?

Stolpin väitöskirjatutkimuksen aineisto koostui opettajien ja oppilaiden haastatteluista. Tulokset osoittavat kuinka oppilaan toimijuus yhteismusisoinnissa on vahvasti sidoksissa oppilaan moninaisiin lähtökohtiin, ja kuinka toimijuus rakentuu ei ainoastaan yksilö- ja kollektiivisella tasolla, mutta myös niin musiikillisella kuin sosiaalisellakin tasolla. Tutkimuksen aineistossa korostuivat oppilaiden kokemukset haavoittuvuudesta, tilanteen tunnepitoisuudesta sekä musiikin välittömästä luonteesta. Lisäksi tulokset korostivat yksilön suhdetta musiikkiin ja halua kiinnittyä musiikilliseen kokemukseen, sekä tahdistumisen kokemuksesta löytynyttä turvaa, yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä jaettuja onnistumisen kokemuksia. 

Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, kuinka opettajalla ja hänen uskomusjärjestelmällään on suuri merkitys oppilaan toimijuuden muodostumisessa ja kehittymisessä. Opettajalta vaaditaankin sensitiivisyyttä kohdata ja ymmärtää oppilaan kokemusmaailmaa. Tulokset antavat tärkeää tietoa siitä, kuinka yhteismusisointi ja tahdistumisen kokemus tarjoaa oppilaalle mahdollisuuden tunnistaa ja tutkia omia tapojaan osallistua ja toimia, mutta myös koko ryhmälle mahdollisuuden tutkia sosiaalisia suhteita sekä tapoja olla yhdessä toisenlaisessa vuorovaikutuksen ulottuvuudessa.

Musiikilliset kohtaamiset perustuvat moniaistilliseen vuorovaikutukseen puhutun kielen tuolla puolen

Musiikki kutsuu meitä osallistumaan ja toimimaan, mutta se toimii myös vahvasti palautteen antajana – me kuulostetaan hyvältä, me tehtiin tämä yhdessä! Yhteismusisointikontekstista tekee erityislaatuisen mm. se, että kommunikaatio, ohjaus ja vuorovaikutus eivät painotu puhuttuun kieleen, vaan ne tapahtuvat kokonaisvaltaisesti kehollisesti sekä musiikillisesti. Kun tanssimme tai musisoimme yhdessä, tahdistumme toisiimme niin musiikillisesti kuin sosiaalisestikin. Tahdistuminen laukaisee meissä spontaaneja prosesseja, mitkä lisäävät osallistujien tietoisuutta tästä hetkestä, heistä itsestään, toisistaan, jaetuista tunteista sekä yhteenkuuluvuudesta. Nämä mekanismit avaavat abstraktin tason dialogin osallistujien välille, joka ei perustu puhuttuun kieleen, vaan toisten ja ympäristön kokonaisvaltaiseen aistimiseen. Kuitenkin tahdistuminen, tietyssä määrin, vaatii halua sekä mahdollisuutta pystyä toimimaan ja osallistumaan, mitkä ovat toimijuuden käsitteen ydintä.

Stolpin kasvatustieteen väitöskirjan "Student agency in whole-class playing in music education" tarkastustilaisuus järjestetään Jean Sibeliuksen päivänä perjantaina 8.12. klo 12 alkaen Jyväskylän yliopiston salissa S 212 (Seminaarinmäki). Vastaväittäjänä apulaisprofessori Beatriz Ilari (University of Southern California) ja kustoksena professori Marja-Kristiina Lerkkanen (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on englanti. Väitöskirja on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/91817