Atte Harjanne: Ukrainan tuki ei saa horjua, vaan sitä on jykevöi­tettävä: “Venäjää ei saa päästää Ukrainassa enää niskan päälle.”

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jatkuu ja on pian kestänyt kaksi vuotta. Ukrainalaisten jatkaessa urheaa puolustustaan, on tulevaisuuden näkymien ylle kertynyt entistä tummempia pilviä. Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne perkaa ajankohtaista tilannetta tarkemmin tuoreessa blogikirjoituksessaan.

– Ukrainan vastahyökkäys ei ole tuottanut ratkaisevaa käännettä sotaan. Venäjä on pakotteista huolimatta kyennyt laajaan sotataloustuotantoon, ja sen sotamateriaalia täydennetään myös muiden hylkiövaltioiden tuella. Valtavista tappioista huolimatta Venäjä saa edelleen jatkuvasti mobilisoitua uutta tykinruokaa rintamalle, Harjanne huomauttaa.

– Samaan aikaan Yhdysvalloissa Ukrainan tuesta on tullut sisäpoliittinen pelinappula. Euroopan Unionissa Unkarin Orbán ajaa häikäilemättömästi Putinin etuja, ja saappaannuolijoita löytyy muistakin jäsenmaista. Niissäkin maissa, joissa halu tukea on säilynyt vankkana, on rajoitteena kyky tuottaa nopeasti kulutussodan vaatimia määriä sotatarvikkeita, Harjanne kirjoitaa.

Ukraina on tähän mennessä menettänyt sodassa yli 400 taistelupanssarivaunua, ja venäläisiä puolestaan on tuhottu yli 1600. Kehittyneimpien asejärjestelmien ohella pulaa on yksinkertaisesti ammuksista. Erityisesti tykistöammuksia pitäisi saada linjalta ulos moninkertaisella vauhdilla, jotta Ukrainalla säilyisi mahdollisuus tuliylivoimaan rintamalla.

– Mikäli Venäjä saa Ukrainasta sotilaallisen voiton, se tuskin tyytyy siihen. Ei ole mitään syytä olettaa, etteikö Venäjä myös käyttäisi sille suotuisia rauhanneuvotteluita sotavoimansa jälleenrakentamiseen ja vahvistamiseen jatkaakseen hyökkäystä uudelleen myöhemmin. Vähintäänkin Venäjän intressinä on pitää yllä konfliktia Ukrainassa niin, että maan eteneminen Naton ja EU:n jäseneksi vaikeutuu, Harjanne toteaa.

Harjanne nostaa esiin niin ikään Venäjän sodankäynnin tuhoisat vaikutukset ilmastoon ja ympäristöön. 

– Fossiilienergiatuloista täysin riippuvainen Venäjä käy sotaa myös koko planeetan tulevaisuutta vastaan, ja samalla murentaa luottamusta kansainväliseen sopimuspohjaiseen järjestelmään minkä ehtii. Tällaisen valtion vahvistuminen heikentää mahdollisuuksia torjua ilmastokriisin globaalia uhkaa, Harjanne kirjoittaa. 

– Siksi Ukrainan tukea on välttämätöntä jatkaa ja vahvistaa. Pelkästään Euroopan Unionissa valmistetaan yhä miljoonia polttomoottoriautoja vuosittain. Teknistaloudelliset lihakset puolustusteollisuuden tehostamiseen ovat olemassa, ne pitää vain virittää uusiksi. On ymmärrettävä, että vastassa on sotatalous, Harjanne toteaa. 

Harjanne muistuttaa, että akuuttien tarpeiden rinnalla on pidettävä yllä kirkasta tulevaisuudenvisiota ukrainalaisille. Polun Euroopan Unioniin ja Natoon on pysyttävä selkeinä ja saavutettavana, ja matkalla niihin Ukraina tarvitsee pitävät, uskottavat läntiset turvatakuut. 

Lisäksi venäjänvastaista pakoterintamaa on Harjanteen mukaan kiristettävä, ja samalla tiedostettava, että sekään tuskin tarjoaa tietä maan talouden romahduttamiseen. Myös symboliset askeleet ovat tärkeitä: venäläisurheilijoilla ei pitäisi olla mitään asiaa arvokisoihin, niin kauan kuin sota ja rikokset jatkuvat.

– Kaikki tämä eittämättä maksaa. Hintalappua kannattaa kuitenkin verrata vaihtoehtoihin, jotka ovat vielä paljon huonompia ja kalliimpia, ja uhattuna on paljon rahaa tärkeämpiä asioita. Vitkastelu tai himmailu Ukrainan tuessa nyt voi kostautua erittäin vakavasti lähivuosina. Ukrainalaiset ovat osoittaneet, että heidän sisustaan tämä ei jää kiinni, Harjanne toteaa.

– Suomen on tässä haasteessa sekä kannettava oma kortensa kekoon että pidettävä diplomaattisena prioriteettina vahvaa tukea Ukrainalle. Jos tuki Yhdysvalloista vähenee, on Euroopassa tehtävä enemmän. Jos yksittäinen jäsenmaa vesittää EU-mekanismit, on vastaava tuki toteutettava jäsenmaiden ryhmittymänä. Kyse on paitsi Suomen, Euroopan ja maailman turvallisuudesta, myös siitä, mikä on oikein, Harjanne painottaa.

Koko blogikirjoitus luettavissa täältä.