Koulujen julkisesta taiteesta tarvitaan lisää tutkimusta

Julkiset taideteokset oppimistiloissa tarjoavat esteettisiä kokemuksia ja monipuolisia opetuksellisia mahdollisuuksia tarttua taiteen esiin nostamiin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Taiteen käyttö kognitiivisten prosessien tukemisessa on ilmeistä. Kuvataideopettajat käyttävät julkista taidetta kansalaiskasvatuksen kulttuurisena resurssina ja vahvistamaan erityisesti yhteisöllisyyttä ja dialogisuutta osana opetusta.

Ilmiöoppiminen ja digitalisoituminen ovat osin ristiriidassa

Tuoreimpien Pisa-tulosten mukaan 15-vuotiaiden opintomenestys niin matematiikassa, lukutaidossa kuin luonnontieteissäkin on heikentynyt Suomessa kauttaaltaan. Oppimistulosten heikentymisen yhdeksi syyksi on esitetty opetussuunnitelman mukaista ilmiöoppimista. Ilmiökeskeinen oppiminen edustaa kokonaisvaltaista kasvatusnäkemystä. Työskentely perustuu myös oppilaiden ideoille. Ilmiöitä tarkastellaan niiden aidoissa konteksteissa, usein erilaisissa oppimisympäristöissä, ja ilmiöihin liittyviä tietoja ja taitoja opiskellaan tiedonalojen rajat ylittäen.

Kouluopetuksessa ja oppimisen tiloissa on samaan aikaan korostunut digitaalisuus. Onhan digitaalisilla teknologioilla ollut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana muutoinkin voimakas yhteiskunnallinen ja taloudellinen vaikutus.

Opetuksen ja oppimisen yksipuolinen digitalisoiminen on kuitenkin osittain ristiriidassa edellä kuvatun monialaisen ja -aistisen tosielämään pohjaavan oppimisen kanssa. Kasvatustieteen väitöstutkimustani motivoikin taustakysymys siitä, uhkaako digitalisoituminen syrjäyttää kokonaisvaltaisen kasvatusnäkemyksen sekä kriittisen, kuten taidelähtöisen, pedagogiikan perinteen.

Koulujen taiteen rahoitus on muuttunut

Taiteella koulussa on Suomessa pitkät perinteet. Taideteosten sijoittaminen kouluihin oli osa kansansivistystyötä 1900-luvun jälkipuoliskolle asti. Taidetta kouluihin -yhdistys hankki ja välitti alkuperäisiä teoksia sekä taidejäljennöksiä kouluihin ympäri maan vuosina 1906–1980.

Valtakunnallinen taideteosten jakelu kouluille päättyi, kun yhdistys lakkasi saamasta valtionapua 1970-luvulla. Tuolloin kouluilla oli omat määrärahansa opetusvälineiden hankintaan, ja työnsä aloittivat myös valtion ja läänin taidetoimikunnat, joiden uskottiin jatkavan taideteosten keskitettyä hankintaa ja jakelua. Taidetoimikunnat pitivät taiteen hankintaa kouluihin kuitenkin kuntien tehtävänä.

Kunnissa on 1980-luvulta alkaen alettu hankkia taideteoksia julkisiin kouluihin yhä enemmän soveltamalla taiteen prosenttiperiaatetta. Rahoitusmallin avulla taiteen hankinta voidaan nivoa rakennushankkeeseen jo sen alkuvaiheesta alkaen. Esimerkiksi Helsingissä vuosina 2012–2021 prosenttirahoituksella valmistui 75 taideteosta, joihin käytettiin yhteensä noin 4,5 miljoonaa euroa.

Helsingin kaupungin rakennusvirasto ja kaupunkisuunnitteluvirasto tekevät paikkavalinnat julkiselle taiteelle. Julkista taidetta saavat koulut määräytyvät sen mukaan, mitä rakennuksia kaupunki milloinkin rakennuttaa tai korjauttaa. Prosenttitaiteen ohella HAM Helsingin taidemuseo tekee myös omia taidehankintoja, ja nämä valmiit taideteokset sijoitetaan julkisiin rakennuksiin. Etenkin taidekasvatus on tärkeä vaikutin julkisen taiteen paikkavalinnoille, sillä taideteokset sijoitetaan usein kouluihin ja päiväkoteihin.

Taiteella kouluissa on yhteiskunnallinen merkitys

Muistomerkkeihin toisinaan kiinnittyvän henkilöpalvonnan sijaan ajallemme on keskeistä julkinen taide, jossa tarkastellaan erilaisia ilmiöitä tietoisesti.

Taiteilija voi esimerkiksi auttaa oppimisyhteisöä luomaan yhteisen äänen ja saamaan sen kuuluviin julkisessa tilassa. Julkisen taiteen saaman suuren yleisön huomion kautta on edelleen mahdollista saavuttaa merkittäviä tavoitteita, esimerkiksi vähemmistöjen integroitumista yhteiskuntaan ja arjen rakenteisiin, kuten kouluun.

Kuvataideopetuksen kentällä työskenneltäessä julkisen taiteen avulla huomiota tulisikin siirtää entistä enemmän kriittisen pedagogiikan suuntaan, joka ei toimi käytännössä vain menetelmällisesti tiedon välittämiseksi tai taitojen hallitsemiseksi, vaan myös muuttaa tiedonsisältöjä jatkuvassa kamppailussa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta.

Oppimisympäristöt muutoksessa – missä on taiteen paikka?

Julkinen taide puhuttelee tutkimukseni mukaan nuoria tyypillisesti esteettisellä tasolla ja arkkitehtuurin osana. Vaikka nuoret havaitsevat teosten ulkomuodon – muotoja, värejä ja mittasuhteita – ja pohtivat teosten tarkoitusta, teosten varsinaisella taidestatuksella ei ole kuitenkaan heille suurta merkitystä. Huolimatta julkisen taiteen huomaamattomuudesta taideteoksina suurin osa tutkimukseen osallistuneista antoi teoksille arvoa opiskeluympäristössä.

Kyselytutkimuksessa kuvataideopettajat määrittelivät julkisen taiteen opetuksessaan paitsi kansalaiskasvatuksen kulttuurisena resurssina myös itseisarvoisena sekä hyödyllisenä opetusvälineenä ja oppimateriaalina. Julkisen taiteen yhteydessä käytetyt opetusmenetelmät koskivat sekä julkisen taiteen tarkastelua ja tutkimista että sen tuottamista. 

Tulosten mukaan julkinen taide kuvataideopetuksessa 2010-luvulla tarjosi oppijoille ennen kaikkea mahdollisuuden keskusteluun, mielipiteen esittämiseen ja dialogiseen maailmasuhteeseen. Tämä vastaa valistuksen ajan perinnön mukaista kuvataideopetusta, jonka tavoitteena on kasvattaa yksilöitä ja kansalaisia, jotka kykenevät muodostamaan omia mielipiteitä, ymmärtämään toisia ja hahmottamaan yhteiskunnallisia syy-seuraussuhteita. Julkisen taiteen merkitys oppimisympäristöissä koskee edelleen kokemustietoa, jota ei olisi voinut saada ilman osallisuutta taiteen tarkasteluun tai sen tekemiseen.

Julkinen taide edistää dialogia ja sen taitamista

Jatkossa kasvatustieteen alalla tulisi tutkia oppimisteoreettisesti, miten julkista taidetta sisältävä oppimisympäristö ja toimintakulttuuri voivat tukea laaja-alaista osaamista. Kasvatustieteilijöiden on tarpeen liittää julkisen taiteen pedagogiikan tutkimukseen entistä tiiviimmin demokratiakasvatus ja yhteisölliset kokemukset. Opettajat voisivat paneutua siihen, miten käyttää julkista taidetta ilmiöoppimisessa perinteiset oppiainerajat ylittäen.

Jos oppimisympäristöjen julkinen taide otetaan kokemuksellisesti ja vuorovaikutteisesti osaksi yleissivistävää opetusta eri oppiaineissa, sillä on yhteiskunnallista merkitystä. Kun julkinen taide edistää dialogia ja sen taitamista, voi julkisen taiteen opetuskäyttö tarjota keinoja edistää tasa-arvon ja vapauden ihanteita sekä auttaa maailmanlaajuisten kriisien ratkaisemisessa.

FM Oona Myllyntaus väittelee 20.12.2023 kello 13 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Julkinen taide 2010-luvun koulujen ja oppilaitosten oppimisympäristöissä: hankinnan, kohtaamisen ja opetuskäytön näkökulmia Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Karolina Eskelin -Sali, Fabianinkatu 33. 

Väitöstilaisuuden linkki

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Kasvatustieteellisiä tutkimuksia, numero 176.

Oona Myllyntaus on tehnyt väitöskirjansa Koulun, kasvatuksen, yhteiskunnan ja kulttuurin tohtoriohjelmassa.

Väittelijän yhteystiedot: Oona Myllyntaus, oona.myllyntaus@helsinki.fi, p. 050 374 6352