Pirkanmaalla hoidettiin yli 20 uhanalaista perinnebiotooppia niittämällä

Pirkanmaan perinnebiotoopeilla ja tummaverkkoperhosniityillä toteutetaan HELMI-elinympäristönohjelmaa jo kolmatta vuotta. Kuluvana vuonna keskityttiin erityisesti jatkuvaan niittohoitoon pääosin maakunnallisesti arvokkailla kohteilla. Lisäksi työn alla ollut kolmen laidunkohteen kunnostukset.

Tummaverkkoperhosniityillä raivattiin pajukkoa ja kaadettiin puita. ELY-keskuksen tukemia jatkuvan hoidon niittokohteita Pirkanmaalla on yli 20. Niittohoito tukee uhanalaisen, usein matalan ja siten helposti muun kasvillisuuden alle tukahtuvan (tai laiduneläimille maistuvan) lajiston selviytymistä pienillä kohteilla.

- Niittopinta-alaa lisättiin koneellisesti kahdella maakunnallisesti arvokkaalla perinnemaisemakohteella, ja käsin tehtävän niiton aloja lisättiin useilla kohteilla. Näin arvokas lajisto voi löytää uusille laikuille, ja populaatiolla on paremmat mahdollisuudet selvitä esimerkiksi erityisen kuivista tai sateisista vuosista, kertoo projektisuunnittelija Suvi Järvenpää Pirkanmaan ELY-keskuksesta.

Monet lajit vaarassa kadota

Niiton ohjeistusta tarkennettiin erityisesti uhanalaista lajistoa kasvavilla kohteilla. Tarkennuksia tehtiin uuden tutkimustiedon tai kertyneen kokemuksen myötä.

Vahingollinen hoitotapa tai hoitamattomuus voi hävittää kokonaan pienen populaation ja aiheuttaa paikallisen sukupuuton.

- Esimerkiksi erittäin uhanalaisen ketokatkeron tiedettyjä elinympäristöjä on Pirkanmaalla enää muutamia ja yksilömäärät vähenevät. Vaikka kasvilla olisi maaperässä siemenvarastoa, olosuhteet saattavat muuttua siten, etteivät siemenet idä tai versot tuota kukkia ja siemeniä. Niille kasveille, joiden siemenet eivät säily kauaa maaperässä, on tärkeää, että siementuotanto onnistuu jopa vuosittain, Järvenpää havainnollistaa.  

Nokian Maatialanharju on uusi niittokohde

Tänä vuonna niittohoito aloitettiin Nokian Maatialanharjun kedolla, joka on maakunnallisesti arvokas perinnebiotooppi. Maatialanharjun keto on pienialainen, minkä vuoksi niitto tehtiin käsin.

Niiton lisäksi kedolla haravoitiin, kitkettiin ja poistettiin taimia. Kedon kasvillisuus on vaateliasta ja vaatii avoimen ja vähäravinteisen kasvupaikan. Haravoinnilla saadaan kerättyä kedolta pois kariketta ja kasvijätettä, jotka voivat rehevöittää ketoa ja tukahduttaa ketolajistoa. Haravointi rikkoo myös sammalpeitettä, jota Maatialanharjun kedolla on runsaasti.  Sammalpeitteen rikkominen edistää siementen itämistä.

Kitkeminen kohdennettiin uhanalaisten kasvilajien tunnettuihin kasvupaikkoihin. Kitkemällä havaitaan mahdolliset kasviyksilöt ja jätetään kasvit kasvamaan. Niittämisessä on suurempi vaara katkaista kasvi, jolloin sen kukkiminen ja siemententuotto voi jäädä vajaaksi.

Lisäksi kedolla kaulattiin pieniä lehtipuita. Kaulaamisella rungon ympäriltä poistetaan kuorta noin 10–30 senttimetriä leveänä kaistaleena. Kaulaamisella ehkäistään vesomista ja taimien torjunnalla kedon umpeenkasvua. Kedolle jätettiin luontaisesti kaatuneen pihlajan runko maalahopuuksi. Majarakennelmat purettiin ja siirrettiin alueen ulkopuolelle.

Maatialanharjun keto on suojeltu sen arvokkaan kasvillisuuden perusteella.

- Ikävä kyllä, kaikkia aiemmin havaittuja uhanalaisia kasvilajeja ei kedolta enää löydetty. Hoidon myötä on kuitenkin mahdollista, että kasvien maaperässä olevat siemenvarastot aktivoituvat ja lajit palaavat kedolle, kertoo projektisuunnittelija Veera Mäkitalo Pirkanmaan ELY-keskuksesta.

Hoito suoritettiin yhteistyössä Nokian kaupungin ja Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistyksen kanssa.