50-vuotiaan kulttiyhtye Kasevan historia yksissä kansissa

Tamperelainen Kaseva tunnetaan herkistä melodioistaan ja kauniista laulustemmoistaan. Yhtyettä on kutsuttu Suomen Beatlesiksi, mutta sen soundiin tiivistyy myös jotain täysin omaa. Kuka muu olisi voinut levyttää kappaleet kuten Mari, Syksy, Tyhjää, Pena tai Kun maailma elää? Bändi ei ole koskaan ollut muodikas, mutta sen musiikki on kestänyt aikaa.

Kaseva – Jykeen kiven lämpö - kirjassa Hannu Linkola kuvaa yhtyeen olemusta muun muassa näin: 

"Kaseva pysytteli kaukana 1970-luvun suomalaisista viihdemaailmasta, tähtitehtaana toimineesta päivänjulkisuudesta puhumattakaan. Yhtyeessä soitti viisi tavallista 'kamua': konelatoja, autopeltiseppä, sekatyömies ja kaksi kirjanpitäjää, joille musiikissa tärkeintä oli musiikki itse. Laulut tarjosivat esittäjilleen kanavan käsitellä tunteitaan ja kokemusmaailmaansa, mutta ne eivät muuttaneet peilikuvaa tai ympäröivää todellisuutta toisiksi. 

Arki tehtaiden rytmittämässä kaupungissa oli hieman nuhruista ja korutonta, ja siinä kasevalaiset olivat koko ajan kiinni. Siihen sisältyi paljon onnea ja sitä pääsi pakoon lähiseudun metsiin ja peltojen reunoille, mutta se myös suodattui musiikkiin pelkistyneimmässä muodossaan, parkkiintuneiden käsien läpi kulkeneina kauneusvirheinä."

Yhtyeen taivalta ja sen jäsenten elämänpolkuja ansiokkaasti kuvaava Kaseva – Jykeen kiven lämpö ilmestyy samana vuonna kun yhtye juhlii 50-vuotista uraansa. Kirjaa varten on haastateltu yli 40:ntä aikalaista ja tietenkin kaikkia yhtyeen elossa olevia jäseniä. 

Hannu Linkola on maantietelijä ja lahjakas musiikkitoimittaja, jonka omakohtainen kirja Kent-yhtyeestä (Du & jag Kent, S&S 2017) otettiin vastaan haltioituneesti. Musiikkia käsittelevien kirjojen lisäksi hän on käsikirjoittanut Suomen lähihistoriaa tarkastelleita radioesseitä. Linkola toimii Soundi-lehden avustajana.

Kasevasta ja kirjasta sanottua:

”Kaseva on aina varma sijoitus. Siitä ei oo ikinä kukaan valittanut, vaikka ihmiset on aina herkkiä valittamaan. Se tuntuu uppoavan ihan helposti kaikille.”
– Jake Nyman, toimittaja

”Onhan se aivan järisyttävän kunnioitettavaa, miten ne elivät sitä bändiä. (…) Niille se musiikki oli itseisarvoinen asia.”
– Mikko Alatalo, muusikko

”Se oli yksinkertaisesti niin äärettömän hyvä. Siinä oli kaikki hyvät pop-jutut, ja se sujui. (…) Kyllä se oli tosi raikas juttu, ja se tuntui jo silloin ajattomalta.”
– Dave Lindholm, muusikko

”Kirja on ihan Kasevan näköinen”
– Jouko Järvinen, Kasevan basisti