Tutkimus: Vapaaehtoiset hiilimarkkinat eivät näytä tuovan suuria muutoksia Suomen metsä- ja maatalouteen

Vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden on ennustettu kasvavan merkittävästi, mutta kasvun toteutuminen vaatii lukuisten ongelmien ratkaisemista sekä ilmastoyksiköiden tuotannossa että käytössä. Nyt julkaistu raportti jatkaa hiilimarkkinoiden kehityksen vaikutusarviointia vuoteen 2035 ulottuvalla skenaarioanalyysilla.

Tutkimuksessa tuotettiin kaksi ääripäitä edustavaa skenaariota: tarjontalähtöisessä skenaariossa korostetaan ilmastoyksiköiden tuotantomahdollisuuksia, kysyntälähtöisessä skenaariossa ostajien ja yksiköiden käyttäjien ilmastotavoitteiden merkitystä.

”Skenaarioiden avulla voidaan havaita hiilimarkkinoiden kehityksen ristiriitoja, vastakkainasetteluja, syy-seuraussuhteita ja arvioida markkinoiden vaikutuksia maankäyttösektorille ja Suomen ilmastopolitiikalle. Tuleva kehitys ei noudattele täydelleen kummankaan skenaarion mukaista kulkua, eikä niiden tarkoitus ole toimia ennusteena vaan arvioinnin apuvälineenä”, kertoo PTT:n vanhempi metsäekonomisti Jani Laturi.

Vapaaehtoinen hiilimarkkina ei olisi skenaariotyön perusteella johtamassa merkittävään muutokseen Suomen maankäyttösektorilla. Vapaaehtoinen hiilimarkkina näyttäisi kohdistuvan vain metsäsektorin hillintätoimenpiteisiin, ja maatalous jäisi markkinoiden ulkopuolelle. Metsäsektorillakin puun tarjontaa lisäävä vaikutus jäisi suurimmillaan muutamiin prosentteihin.

Tarjontaskenaariossa tuotanto ja maineriskit ovat suuret

Tarjontaskenaariossa oletetaan, että ilmastoyksiköiden tuotanto on laaja-alaista, määrällisesti suurta ja yksiköt ovat edullisia. Lisäksi oletetaan, ettei lainsäädäntöä kehitettäessä aseteta ilmastoyksiköiden tuotantoa rajoittavia tekijöitä. Yksiköiden laatuongelmat ajatellaan ratkaistavan niiden suurella käyttömäärällä.

Toisaalta ostajilla on laatupuutteiden vuoksi merkittäviä maineriskejä, koska ulkopuoliset pitävät kuluttajien ja yritysten ilmastoyksiköiden käyttöä helposti viherpesuna.

”Väärinkäsityksen estäminen vaati ponnisteluja, ja yritysten on oltava erityisen huolellisia viestinnässään ja yksiköiden valinnassa. Tämä tekee hiilimarkkinoille osallistumisen erityisen hankalaksi pienille yrityksille”, sanoo Jani Laturi.

Metsänomistajien suora osallistuminen hiilimarkkinoille on skenaariossa epävarmaa, koska hintataso on matala. Toisaalta laadullinen joustavuus antaa yksityisille metsänomistajille mahdollisuuden yhdistää metsänhoidon tavoitteensa ilmastoyksiköiden myyntiin ja saada lisätuloja hiilimarkkinoilta. Matalat korvaukset rajoittavat silti toimintaa, vaikka kustannukset ja tulonmenetykset jäävät pieniksi.

Skenaariossa vapaaehtoinen hiilimarkkina täydentää Suomen ilmastopolitiikan sitovia tavoitteita. Metsänomistajien vähäisen kiinnostuksen ja matalan hintatason vuoksi vaikutukset metsäsektoriin ja koko kansantalouteen jäävät silti pieniksi.

Kysyntäskenaariossa laatu ratkaisee, mutta kustannukset nousevat

Kysyntäskenaariossa vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden potentiaali riippuu ensisijaisesti ilmastoyksiköiden käyttömahdollisuuksista, ja siitä että yksiköt vastaavat ostajien vaatimuksia. Näin ollen markkinoilla olevat ilmastoyksiköt ovat laadukkaita, yhdenmukaisia ja vastaavat ilmastovaikutuksiltaan fossiilisten polttoaineiden päästövähenemiä.

Myös lainsäädännössä ja vapaaehtoisessa sääntelyssä keskitytään varmistamaan ilmastoyksiköiden laatu, ja vaatimukset ovat tiukkoja. Tällöin yksiköiden ostaminen on helppoa, ja niitä voidaan käyttää mainonnassa täsmällisesti määritellyissä ilmastoväittämissä. Toisaalta pienelläkin vaatimusten kiristymisellä voi olla suuret seuraukset, mikä vähentää yritysten halukkuutta osallistua markkinoille.

Metsänomistajat ovat skenaariossa motivoituneita osallistumaan hiilimarkkinoille, koska korkealaatuiset yksiköt tarjoavat hyvän korvauksen. Toisaalta tiukat laatukriteerit vähentävät ilmastoyksiköiden tuotantomahdollisuuksia ja lisäävät kustannuksia. Tässä skenaariossa hillintätoimien käyttö jää metsänomistajilla pieneksi ja vaikutukset metsäsektoriin vielä vähäisemmiksi kuin tarjontalähtöisessä skenaariossa.

Yhteiskunta voi auttaa markkinoita, mutta ei ratkaista joka ongelmaa

Vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden tuleva kehitys riippuu siis lukuisista toimijoista, joiden tavoitteet eroavat ja ovat osittain ristiriitaisia. Yhteiskunta voi auttaa markkinoita kehittymään sääntelyllä, joka edistää keskinäistä luottamusta ja helpottaa kaupankäyntiä. Ostajien ja myyjien tavoitteiden ristiriitaa ja hyötyjen jakautumista eri tahoille yhteiskunta ei voi ratkaista.

”Vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden kehitys on monen tekijän summa ja siihen liittyy paljon intressiristiriitoja ja hyväksyttävyyteen liittyviä näkökulmia. Hiilimarkkinoilla ei ole olemassa yhtä toimielintä, joka pystyisi päättämään tai ratkaisemaan ristiriidat. Skenaariot osoittavat, miten vaikeaa on yhteensovittaa vapaaehtoisen hiilimarkkinoiden tarjonnan ja kysynnän tavoitteet”, sanoo Jani Laturi.

KolKom-hankkeen raportti "Vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden kehityspolkujen vaikutukset maatalouteen ja metsäsektoriin" on julkaistu PTT:n verkkosivuilla osoitteessa https://www.ptt.fi/julkaisut/vapaaehtoisten-hiilimarkkinoiden-kehityspolkujen-vaikutukset-maatalouteen-ja-metsasektoriin/

Hanke on rahoitettu maa- ja metsätalousministeriön Hiilestä kiinni -kehittämishankehaun kautta.