Ennakkotiedote: Merja Mäen tunteikas romaani käsittelee historiankirjoituksessamme vähälle huomiolle jäänyttä aihetta: suomalaissotilaiden ja karjalaisnaisten romansseja jatkosodan miehitysvaiheen aikana ja näistä suhteista syntyneitä lapsia

Larja palaa kesällä 1942 opettajaleiriltä kanta-Suomesta Aunuksen Karjalaan. Seutu kasvattaa uutta ja suree vanhaa. Kotona on vastassa hiiltyneitä hirsiä, kuolemansairas Matja-buabo ja pikkusisko Pola, joka kantaa salaisuutta sydämensä alla.  

”Minulla on huoliainen”, Matja kuiskasi. ”Ellei äitisi pian palaa, kylään ei jää montaa itkijää, jotka muistaisivat vanhan kansan itkusanat. Kylä tarvitsee perinteisen itkijän.” 

Sota-ajan rakkautta kuvaavassa romaanissa punoutuu yhteen rajakarjalaisten naisten ja lasten kohtalot, Stalinin vainoissa pakkotyöleireille kyyditettyjen kaipuu, kyläläisten erilainen suhtautuminen miehittäjiin sekä kielen, koulutuksen ja kulttuurin merkitys. Larjan on pohdittava, voiko opettaja seurata äänellä itkemisen kutsumusta ja heittäytyä itkusanojen vietäväksi. 

"Kiertäessäni Suomea kirjailijana viimeisen kahden vuoden aikana olen huomannut, että Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on aktivoinut kansallisen sotatraumamme ja korostanut sitä, että trauma on ylisukupolvinen. Ajattelen, että parhaimmillaan kaunokirjallisuus voi tuoda lohtua ja auttaa meitä ymmärtämään juuriamme. Sodasta kirjoittaminen on minulle rauhantyötä", Merja Mäki kertoo. 

Kauhavalla asuva Merja Mäki (s. 1983) on toiminut pitkään äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. 

Merja Mäki: Itki toisenkin
415 sivua
ilmestyy 11.3.