Vigdis Hjorthin palkitussa romaanissa tytär elää äidin varjossa

Vanheneva nainen kävelee pilkkopimeässä metsässä koiransa turvanaan. Pimeässä, aistit avoimina, hänen sisimmässään liikahtaa jokin, jota ei aivan erota. Hän on myös kuusitoistavuotias tyttö. Aikuinen näkee nuoren itsensä, herkästi, hellästi: ensimmäisen suudelman; kömpelön, koomisen ja kipeän ekan kerran; sen, millaista on kun humaltuu juhlissa poikien kanssa; sen, millaista on juosta läpi metsien kevyesti, valmiina mihin vain, millaista on rajaton elämännälkä ja -jano. Taustalla vahtii kuitenkin aina äiti, poissaoleva isä pelkkänä kaikuna jossain kauempana. Äidin painostava kontrollointi ylittää nuoren tytön rajat ja pyrkii nujertamaan hänet. Mutta miksi? Koska kodin seinien sisälle hautautuneena on synkkä salaisuus.

Romaani sai vastikään arvostetun norjalaisten kirjallisuuskriitikkojen jakaman Kritikerprisetin, ja on lisäksi ollut ehdolla kaikkien Norjan suurten kaunokirjallisuuspalkintojen saajaksi viime vuonna.

Otteita arvioista Norjassa:

"Tämä romaani on pieni mestariteos."
– Nettavisen

"Korviahuumaavan intensiivinen... intensiivinen ja vaativa, niin värisyttävä ja jykevä, että välillä sitä on tuskallista lukea."
– Dagbladet

"Järkyttävän hyvä!"
– VG

"Sysää lukijan radalta. Olisin yllättynyt, jos tämä romaani ei jäisi yhdeksi vuoden 2023 kohokohdista."
– Aftenposten

"Vigdis Hjorth kirjoittaa ylittämättömällä voimalla traumoista, totuudesta ja kirjallisuudesta."
– Vårt Land