Erityisopetuksen tarve kasvaa, mutta yhteistyömalli ei toimi käytännössä

Inklusiivisen opetuksen tavoitteena on, että kaikki oppilaat opiskelevat samoissa kouluissa ja luokissa, joissa he saavat tarvitsemansa tuen. Laaja-alainen erityisopettaja tukee joustavasti oppilaiden lisäksi myös luokan- ja aineenopettajien työtä ja siten mahdollistaa inkluusion kehityksen.

Oulun yliopistossa tehdyssä käytännönläheisessä kolmen tutkimuksen kokonaisuudessa kuultiin laaja-alaisia erityisopettajia. He kokevat, että Suomessa käytössä olevan kolmiportaisen tuen mallin myötä erityisopettajan työ on monipuolistunut, mutta työn kohde ja tavoite ovat hämärtyneet erilaisten työtehtävien määrän kasvaessa. Kolmiportainen malli tuli voimaan vuonna 2011.

Opettajien yhteistyölle ja sen kehittämiselle on suuri tarve, sillä suomalainen tukimalli luottaa siihen, että tällä yhteistyöllä oppilaat saavat itselleen sopivaa tukea. Oppilaiden tukeminen opinnoissaan on kaikkien opettajien, ei ainoastaan erityisopettajien vastuulla. Tutkimuksessa selvitettiin sitä, kuka oppilaita tukee kullakin tuen tasolla. Tulosten mukaan niin aineen-, luokan- kuin erityisopettajatkin ovat mukana oppilaiden tukemisessa kaikilla tasoilla. Käytännöt tosin vaikuttavat vaihtelevan eri kouluissa.

Tutkijat katsovat, että aineenopettajajärjestelmä hankaloittaa yhteistyön tekemistä yläkouluissa. Tukiasioissa tehtävälle yhteistyölle ei ole korvamerkittyä aikaa ja opettajien erilaisista aikatauluista on hankala löytää aikaa yhteistyölle. Myös sopivista tiloista voi olla pulaa. Erityisopettajat kertovat myös liian suuresta työmäärästä, koska tuen tarvitsijoita on yhä enemmän eikä erityisopettajia ole kouluissa tarpeeksi.

”Tutkimukset antavat kattavan kuvan siitä, mitä oppimisen tuki peruskouluissa kolmiportaisen tuen mallissa on, kun erityisopettajien työnkuvaa päivitetään ja perusopetuslakia tarkennetaan tuen osalta”, väitöskirjatutkija Ninnu Kotilainen sanoo. Hän toimii aineenopettajana Karkkilan yhteiskoulussa Uudellamaalla ja tekee väitöskirjaa Oulun yliopistoon yläkoulun oppimisen tuesta.

Erityisopettajan työn määrä ja moninaisuus voivat tulla yllätyksenä. Tutkimuksista selviää, että työtä on hyvin hankalaa, jollei mahdotonta tehdä laadukkaasti työmäärän ja ristiriitaisten odotusten vuoksi.

”Kolmiportainen tukimalli luottaa Suomessa opettajien väliseen yhteistyöhön. Siihen ei kuitenkaan ole aikaa eikä sopivia rakenteita erityisesti yläkoulussa, jossa aineenopettajajärjestelmä rajoittaa mahdollisuuksia löytää yhteistyöaikoja”, Ninnu Kotilainen kertoo.

Tutkimusten mukaan laaja-alainen erityisopettaja tarvitsee ammatillista tietoa ja yhteistyötaitoja, oman työn ohjauksen taitoja sekä ns. erityisopettajan työotteen, johon kuuluu muun muassa oppilaskeskeisyys ja joustavuus. Yläkoulussa erityisopettaja tarvitsee parempaa oppiaineiden sisältöjen hallintaa, tietoa mielenterveyden ongelmista sekä muutoksia työnkuvan määrittelyyn kyetäkseen antamaan tukea joustavasti oppilaille ja kollegoille.

Suomenkielisiin tutkimuksiin osallistui 248 peruskoulun erityisopettajaa ja englanninkieliseen tutkimukseen 63 yläkoulun erityisopettajaa. Aineisto kerättiin kyselykaavakkein ja analysoitiin sisällönanalyysillä. Laaja-alaisen erityisopettajan työnkuvasta on vain vähän tutkimusta kolmiportaisen tuen ajalta. Uusin julkaisu on pitkään aikaan ensimmäinen, jossa keskitytään ainoastaan yläkoulun laaja-alaisten erityisopettajien työhön.

Julkaisuja:

Kotilainen, N. & Takala, M. 2024. “So much invisible work” – the role of special education teachers in Finnish lower secondary schools. Scandinavian Journal of Educational Research

Sirkko, R., Kotilainen, N., & Takala, M. 2023. Erityisopettajan työ osa-aikaisessa erityisopetuksessa. Kasvatus & Aika, 17 (3)

Takala, M., Kotilainen, N. & Sirkko, R. 2023. Laaja-alainen erityisopettaja tuen antajana. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti - NMI-Bulletin, 3.