Salaisuuksien jäljillä -sarja: Juho Saari ja eläkeuudistus – entä jos sukupolvi erottaa enemmän kuin yhdistää?

– Sukupolvi hajauttaa enemmän ihmisiä kuin yhdistää heitä, tiivistää sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari Tampereen yliopistosta.  

Haavoittuvassa asemassa ovatkin nuorien sukupolvien sijaan pikemminkin ammattiryhmät, joiden sosiaalinen asema saattaa laskea tekoälyn ja digitalisaation myötä.  

– Vähän samalla tavalla kuin 1960-luvulla pientilan isäntä päätyi duunariksi tehtaaseen. Tätä kutsutaan falling behind -ilmiöksi. Miten tämä otetaan esimerkiksi eläkepolitiikassa huomioon, se on täysin vielä keskustelematta, Juho Saari sanoo.   

Eri sukupolvien yhteiskunnalle maksamien maksujen ja siitä saatujen kokonaishyötyjen vertailu on Saaren mukaan haastavaa toisestakin syystä. Jos esimerkiksi 1980–1990-luvulla syntynyt millenniaali on sitä mieltä, että suuret ikäluokat ovat saaneet työeläkejärjestelmästä kohtuuttoman paljon, Saaren mukaan voi ensinnäkin kysyä, haluaisiko vuosituhanteen vaihteessa syntynyt elää 1950-luvun Suomessa. Tuskin.  

Toisekseen iso osa suurista ikäluokista on jo kuollut esimerkiksi sairauksiin, joista tänä päivänä kärsimme vähän. Lisäksi vertailuun pitäisi ottaa mukaan se, kuinka paljon enemmän tai vähemmän nykyään investoidaan esimerkiksi nuorten ikäluokkien koulutukseen. Myös kunkin ajan palkkataso pitäisi ottaa huomioon – ja kaiken päälle vielä huimasti kasvanut liikkuvuus valtioiden välillä.   

Myös Telan yhteiskuntavaikuttamisen päällikkö Janne Pelkonen sanoo, että vaikka työeläke on yksi suurimmista tulonsiirroista, hyvinvointiyhteiskunta on eläketurvaa laajempi kokonaisuus.   

– Joskus lähtökohdaksi oikeudenmukaisuuden arvioinnissa otetaan sukupolvien välisten tulonsiirtojen pysyminen vakiona ajan kuluessa. Tämä on huonosti perusteltavissa. Vähänkin pidemmällä aikajänteellä katsottuna koulutuspanokset ovat kasvaneet merkittävästi. Toisaalta esimerkiksi väestön vanheneminen siirtää väistämättä kansalaisten tarpeita ja niihin käytettyjä resursseja elinkaaren loppupäähän, Pelkonen sanoo.   

Pelkonen haastattelee Saarta Salaisuuksien jäljillä -sarjamme uusimmassa jaksossa. Video on katsottavissa alla ja koko artikkeli löytyy täältä.   

Eri ikäluokkien tuleviin saamisiin voidaan vaikuttaa jonkin verran nyt tehtävässä eläkeuudistuksessa muuttamalla eläkemaksuja ja etuuksia ja pyrkimällä suurempiin eläkerahastojen sijoitustuottoihin.   

– Vaikutukset eri sukupolviin esimerkiksi eläkeneuvottelijoiden tehtäväksi määrätyn automaattisen vakauttajan kautta voisivat olla sattumanvaraisia. Sen sijaan muutokset eläkkeiden verotuksessa olisivat suhteellisen tarkkarajaisia ja nopeita keinoja, joilla valtio voi vaikuttaa ikäluokkien väliseen tulonjakoon, Telan Janne Pelkonen sanoo.   

Osana eläkeuudistusta pohdittaneen myös, miten työeläkesijoituksista saataisiin enemmän irti. Työeläkealalla kannatetaan sijoitustuottojen parantamista nostamalla maltillisesti sijoitusriskiä.  

– Sukupolvinäkökulmasta olennainen kysymys on, keiden hyväksi mahdolliset paremmat tuotot ohjataan, sanoo Pelkonen. 

Mitä enemmän eläkkeet kytketään julkistalouteen, 
sen vaikeampaa on oikeudenmukaisuuden arviointi 

Professori Juho Saaren mukaan Petteri Orpon hallituksen kaudella on näkynyt kaksi erityisen mielenkiintoista muutosta. Ensinnäkin sosiaali- ja terveyspalvelujen ohjaus on keskitetty valtiovarainministeriöön. Toinen muutos on sosiaalivakuutusmaksujen laskeminen, joka nähdään välineenä julkisen talouden kohentamiseen. Vanha sosiaalisen korporatismin aika on siis muuttamassa muotoaan. Pelisääntöjen määrittäminen tapahtuu enemmän valtioneuvoston kuin työmarkkinaosapuolten välisten neuvottelujen kautta.   

– Äskettäin valtiovarainministeriön johtama työryhmä pohti vakuutusmaksuja ja niiden leikkausten kanavoimista muun julkisen talouden hyväksi. Sen mietintöön jättivät eriävän mielipiteen niin työnantajat ja työntekijät kuin sosiaali- ja terveysministeriö. Ne vastustivat sosiaalivakuutusmaksujen käyttämistä muun julkisen talouden vahvistamiseen. Se jäänee historiaan aika symbolisena hetkenä, Juho Saari sanoo.   

Telan Janne Pelkonen sanoo, että sukupolvien välisessä oikeudenmukaisuudessa sen paremmin kuin eläkejärjestelmässä ei ole luonnonlakeja eikä itsestäänselvyyksiä. Eläkkeiden leikkaamisen tai mahdollisten työeläkkeiden rahoituksen ”automaattisten vakauttajien” perusteleminen sukupolvien välisellä oikeudenmukaisuudella on vähintäänkin moniselitteistä.   

– Mutta se on selvää, että mitä enemmän eläkejärjestelmään lisätään julkistalouteen kytkeytyviä muuttujia, sitä monimutkaisempaa oikeudenmukaisuudenkin arviointi on, Pelkonen sanoo.  

Koko artikkeli löytyy täältä. Jakso on katsottavissa alla ja Telan YouTube-kanavalla. 

Salaisuuksien jäljillä -videosarja paljastaa tekijöitä, jotka vahvistavat tai murtavat paitsi suomalaista eläkejärjestelmää myös koko hyvinvointivaltiota.