Lapin jokien teräsjään vahvuus on tänä keväänä keskimääräistä heikompi

Vaikka alkutalvi oli kylmä, ovat teräsjään paksuudet jääneet Lapin suurimmissa jokivesistöissä keskimääräistä ohuemmiksi. Syksy oli Lapissa paikoin ennätyksellisen sateinen. Jokivesistöjen virtaamat olivat alkutalvesta keskimääräistä suurempia, mikä hidasti virtavesien jäätymistä. Jäätilanne on kuitenkin useassa vesistössä parempi kuin viime vuonna. Ainoastaan Ivalojoella teräsjäätä on viime vuotta vähemmän. Vahvimmat teräsjäät ovat Tornionjoen ja Simojoen suualueilla sekä Tenojoella Saamen sillan alueella.  

Tenojoella teräsjään paksuus on hieman pitkän ajan keskiarvoa suurempi. Vastaavan suuruisia teräsjään paksuuksia on havaittu Saamen sillan havaintopaikalla mm. vuosina 2019 ja 2022. Simojoella teräsjäätä on tänä keväänä kahta edeltävää vuotta enemmän. Vahvinta jää on suualueella ja siltojen välisellä alueella. Teräsjäätä on kuitenkin vähemmän kuin esimerkiksi vuonna 2017, jolloin Simojoella on sahattu jäätä edellisen kerran.  

Tornionjoella teräsjään paksuus on suurempi kuin viime vuonna, mutta hieman pienempi kuin sahauskeväänä vuonna 2022. Tänä keväänä jäänsahaus on mahdollista suorittaa Tornionjoen suualueella Hellälässä, mutta jäätilannetta tarkistetaan vielä lisämittauksilla. Mikäli lisämittausten jälkeen teräsjäätä havaitaan olevan alueella riittävästi, tapahtuu jäänsahaus alustavan suunnitelman mukaan viikolla 15. Lapin ELY-keskus tiedottaa myöhemmin jäänsahauksen toteutuksesta. 

Muonionjoella, Ounasjoella ja Kemijoen Teeriselällä teräsjäätä oli viime vuotta enemmän, mutta selvästi pitkän ajan keskiarvoa vähemmän. Tämän vuoden mittauksissa heikoimmat jäät ovat Ounasjoella ja Ivalojoella. Lapin ELY-keskus arvioi Lapin jokien jääpatoriskin pieneksi muualla paitsi Tornionjoen suualueella, jossa jääpatoriski on hieman muita alueita suurempi.  

Jäämittauksia on tehty vuodesta 1992 lähtien. Mittauksilla selvitetään jään rakenteesta lumen, välivesi- ja kohvajääkerrosten sekä teräsjään paksuudet. Jääpatoriskin ja jääsahaustarpeen arvioinnissa teräsjään osuus on ratkaiseva. Tänä vuonna mittaukset on tehty viikoilla 10 ja 11 Tenojoella, Ivalojoella, Kemijoella, Ounasjoella, Muonionjoella, Tornionjoella ja Simojoella. Mittauspaikoilla jään kokonaispaksuus oli 40–87 cm ja teräsjään paksuus 17–67 cm.  

^{Taulukko 1. Teräsjään paksuus sekä jään kokonaispaksuus Lapin jokien jäänmittauspaikoilla keväällä 2024 ja teräsjään paksuus keskimäärin vuosina 1992–2023.} 

Joki	Jään kokonaispaksuus 2024	Teräsjään paksuus 2024 (keskiarvo ja vaihteluväli)	Teräsjään paksuus 1992–2023 (keskiarvo)
Simojoki	41–74 cm	38 cm (23–52 cm)	46 cm
Tornionjoki	45–87 cm	39 cm (20–67 cm)	51 cm
Muonionjoki	45–73 cm	32 cm (18–39 cm)	46 cm
Kemijoki	57–62 cm	33 cm (29–37 cm)	40 cm
Ounasjoki	41–85 cm	29 cm (17–49 cm)	41 cm
Ivalojoki	40–73 cm	31 cm (18–53 cm)	52 cm
Tenojoki	78–80 cm	51 cm (44–57 cm)	46 cm

Lapin vesistöissä on talven aikana havaittu tavallista runsaammin niin sanottuja uveavantoja (eli uhkuavantoja). Näitä sulapaikkoja on havaittu sekä säännöstellyillä, että luonnontilaisilla vesillä. Jäällä liikuttaessa tuleekin aina tiedostaa jäällä liikkumisen riskit, varmistaa olosuhteet sekä varustautua asianmukaisin suojavarustein.

Tulvaennusteet ovat vielä epävarmoja 

Lumen vesiarvo on suuressa osassa Lappia 140–180 mm, mikä on ajankohtaan nähden tavanomainen arvo. Käsivarren alueella sekä Ounasjoen ja Ivalojoen valuma-alueiden yläosissa lumen vesiarvo on 200–220 mm, mikä on jonkin verran keskimääräistä suurempi. Tavanomaista vähemmän lunta on Itä-Lapissa, Inarijärven alueella sekä Kemijoen ja Simojoen alaosissa.  

Tämänhetkisten ennusteiden mukaan kevättulvien arvioidaan jäävän suuruudeltaan tavanomaisiksi, mutta ennusteissa on vielä suurta vaihtelua tulvahuipun suuruuden ja ajankohdan suhteen. Tulevien viikkojen mahdolliset sateet ja sulamisajan sääolosuhteet vaikuttavat merkittävästi kevättulvien suuruuteen. Tiedottaminen tulvan kehittymisestä aloitetaan huhtikuun puolivälissä.