Vedenalainen rannikkoluonto köyhtyy kaikilla Suomen merialueilla – luontokadon pysäyttäminen vaatii tehokkaita toimia ja riittäviä resursseja
Suomen rannikkoalueilla etenevä luontokato ilmenee monin eri tavoin. Vedenalaisen rannikkoluonnon monimuotoisuuden heikkenemistä tapahtuu kaikilla Suomen merialueilla, ja luontokato kohdistuu lähes kaikkiin rantavyöhykkeen vedenalaisiin luontotyyppeihin ja eliöryhmiin, kertoo Luontopaneelin tuore raportti. Rehevöityminen ja ilmastonmuutos ovat merkittävimmät luontokadon aiheuttajat. Kehityksen kääntäminen elpymisuralle vaatii tehokkaita toimia ja riittäviä resursseja sekä ihmistoiminnan aiheuttamien ympäristöpaineiden hillitsemistä.
Luontokato on Suomen rannikkovesissä yleistä, ja se ilmenee monin eri tavoin – tutkimustietoa laajasti yhteen vetävässä Luontopaneelin selvityksessä havaittiin kaikkiaan 45 luontokadon eri ilmenemismuotoa. Yleisimmin luontokato ilmenee lajin esiintyvyyden pienenemisenä ja lajien paikallisena katoamisena sekä populaation runsauden eli yksilömäärän tai biomassan vähenemisenä.
Suomen rannikko on laaja ja rantaviivaa on yhteensä yli 46 000 kilometriä – kymmenenneksi eniten maailman maista. Vähäsuolaisuutensa, mataluutensa sekä rantaviivan rikkonaisuuden vuoksi Suomen rannikkovedet ylläpitävät ainutlaatuisia vedenalaisia elinympäristöjä ja eliölajeja. Rannikon vedenalaiset ekosysteemit ja niiden luonnon monimuotoisuus tuottavat myös ihmisille tärkeitä ekosysteemipalveluja, esimerkiksi sitovat hiiltä ja ravinteita, tuottavat happea ja ylläpitävät kalakantoja sekä virkistysmahdollisuuksia.
“Suomen rannikkovesien ravintoverkkojen perustana olevien selkärangattomien eläinten monimuotoisuus on luonnostaan suhteellisen pientä, mikä tekee ekosysteemistä erityisen haavoittuvan. Jos yksi laji häviää paikallisesti, häviää myös sen tärkeä rooli ekosysteemissä. Tämä erityispiirre erottaa Itämeren suuresta osasta maailman meriä”, sanoo Suomen Luontopaneelin jäsen, Åbo Akademin apulaisprofessori Christoffer Boström.
”Ihmistoiminnasta johtuen rannikkovesien luontoarvot heikkenevät, lajisto yksipuolistuu ja ekosysteemi-palvelut vaarantuvat. Joistakin elpymisen merkeistä huolimatta tilanne Itämeren rannikkoalueilla on huono, eikä selkeää paranemista ole tapahtunut”, Boström summaa.
Rannikkoluontoon kohdistuu monia paineita – rehevöityminen on merkittävin luontokadon aiheuttaja
Rannikkoluontoon kohdistuu useita paineita. Rehevöityminen, ilmastonmuutos, merenpohjan mekaaniset häiriöt, maankäyttö, vesi- ja rantarakentaminen, ihmistoiminnan mukana uusille alueille kulkeutuvat haitalliset vieraslajit sekä muut ihmisen aiheuttamat paikalliset ja globaalit paineet muuttavat voimakkaasti Itämerta ja heikentävät sen ekosysteemien muutoskestävyyttä. Matalat rannikkoalueet ovat erityisen alttiita näille vaikutuksille.
Merkittävin luonnon köyhtymisen taustalla vaikuttava tekijä on rehevöityminen. Rehevöitymisellä tarkoitetaan lisääntyneestä ravinteiden – erityisesti typen ja fosforin – saatavuudesta johtuvaa levien ja vesikasvien perustuotannon kasvua, joka aiheuttaa veden samentumista, pohjien liettymistä ja liiallisesta orgaanisesta kuormituksesta johtuvaa pohjanläheisen veden hapettomuutta.
”Rehevöitymisen haitalliset vaikutukset näkyvät rannikon kaikissa vedenalaisissa eliöryhmissä ja Suomen kaikilla merialueilla. Pitkään jatkunut Itämeren rehevöityminen on lähes kaikkien arvioitujen rannikon vedenalaisten luontotyyppien merkittävin uhanalaistumisen syy. Merenhoidon kokonaisarvion mukaan Suomen rannikkovesialueista yksikään ei ole rehevöitymisen suhteen hyvässä tilassa”, sanoo Åbo Akademin projektitutkija Henri Sumelius, toinen Luontopaneelin raportin tekijöistä.
Rannikkovesien rehevöityminen johtaa moninaisiin muutoksiin eliöyhteisöjen ja ekosysteemien rakenteessa ja toiminnassa. Esimerkiksi levä- ja vesikasviyhteisöissä tärkeät avainlajit meriajokas ja rakkohauru vähenevät ravinteita suosivien lajien, kuten rihmalevien, runsastuessa.
Ravinteita vapautuu hajakuormituksena erityisesti maa- ja metsätaloudesta sekä pistelähteistä kuten yhdyskuntien, kalankasvatuksen ja teollisuuden päästöistä. Lisäksi rehevöitymistä ylläpitää Itämeren voimakas sisäinen kuormitus, kun etenkin hapettomissa oloissa meren pohjasedimentteihin vuosikymmenten kuluessa sitoutunut fosfori liukenee takaisin veteen.
”Itämerellä pitkään tehty suojelutyö on ollut arvokasta. Mutta toimet rannikkovesien luonnon monimuotoisuuden tukemiseksi ovat kuitenkin tähän mennessä olleet riittämättömiä. Tavoitteista huolimatta rehevöitymistä ei ole saatu kuriin”, Sumelius sanoo.
Ravinnekuormitus ja muut ihmistoiminnan aiheuttamat paineet pitää saada kuriin, jotta luonto voi elpyä
Ravinnekuormitusta aiheuttavia päästöjä pitäisi vähentää koko Itämeren valuma-alueella. Esimerkiksi maa- ja metsätaloustuet tulisi kytkeä ympäristön tilaa parantaviin toimenpiteisiin ja kuormituksen vähentämiseen. Hajakuormitusta aiheuttavan maankäytön vesiensuojelutoimia voitaisiin parantaa esimerkiksi päivittämällä metsälakia ja vesilakia. Maatalouden hajakuormitusta pienentävät toimet tuovat usein samanaikaisesti hyötyjä myös hiilensidontaan.
Hallitusohjelmassa on sitouduttu käynnistämään vapaaehtoisen suojelun ohjelma myös meriluonnolle. Suojelun lisäksi luonnonarvoltaan jo heikentyneitä meriympäristöjä on kunnostettava ja ennallistettava kansainvälisten tavoitteiden mukaisesti.
”Edellytykset suojelu- tai ennallistamistoimenpiteiden onnistumiselle ovat heikot, jos luontokatoa ja meren heikkoa tilaa alun perin aiheuttaneita tekijöitä ei ole saatu vähennettyä tai poistettua. Jos vaikka meriajokasniitty on kadonnut rehevöitymisen ja liian samean veden takia, se tuskin tulee menestymään siirtoistutuksia tekemällä, ellei veden tila ole parantunut”, sanoo Boström.
Rannikkoluonnon köyhtymisen pysäyttäminen vaatii yhteisvaikutusten parempaa huomioimista osana kaikkea suunnittelua ja luvitusta. Meriluonnon painoarvoa ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ja lupaharkinnassa tulisi vahvistaa. Merialuesuunnittelun tulisi ohjata rakennushankkeita pois herkimmiltä ja ekologisesti merkittävimmiltä alueilta.
”Rannikkoympäristö muuttuu nopeasti. Tarvitsemme lisää tietoa esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja paikallisten paineiden kumulatiivisista vaikutuksista rannikkoluontoon. Vesiensuojelu- ja ennallistamis-toimien kohdentaminen sekä niitä koskevien tavoitteiden toteutumisen seuranta edellyttävät vedenalaisen rannikkoluonnon seurantoja ja tutkimusta. Näiden riittävä resursointi tulee turvata”, sanoo Boström.
Luontopaneelin raportti esittää kokonaiskuvan vedenalaisen rannikkoluonnon monimuotoisuuden muutoksista matalilla rantavyöhykkeen alueilla sekä muutosten taustalla vaikuttavista ympäristöön kohdistuvista paineista. Raportti perustuu systemaattiseen tutkimuskirjallisuuskatsaukseen. Raporttiin liittyvä selvitystyö on tehty Suomen Luontopaneelin LITORE-hankkeessa yhteistyössä Åbo Akademin ympäristö- ja meribiologian laitoksen kanssa. Raportin yhteenvetoon on koottu suosituksia Suomen luontopolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi.
Lisätietoja
- Raportin yhteenveto: Vedenalaisen luonnon köyhtyminen Suomen rannikkoalueilla - Luontopaneelin yhteenveto ja suositukset luontopolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi (pdf). Suomen Luontopaneelin julkaisuja 1A/2024.
- Raportti: Vedenalaisen luonnon köyhtyminen Suomen rannikkoalueilla (pdf). Suomen Luontopaneelin julkaisuja 1B/2024.
- Christoffer Boström, Suomen Luontopaneelin jäsen ja Åbo Akademin apulaisprofessori, puh. 050 431 8226, christoffer.bostrom@abo.fi
- Henri Sumelius, Åbo Akademin projektitutkija, puh. 050 344 0275, henri.jokinen@abo.fi
- Sanna Autere, Suomen Luontopaneelin viestinnän asiantuntija, puh. 050 532 9301, sanna.autere@helsinki.fi
Avainsanat
Yhteyshenkilöt
Sanna AutereViestinnän asiantuntijaSuomen Luontopaneeli
Puh:0505329301sanna.autere@helsinki.fiKuvat
Suomen Luontopaneeli on riippumaton asiantuntijaelin, joka tukee luontopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa. Tiedepaneelin rooli ja tehtävät on kirjattu luonnonsuojelulakiin. Luontopaneelin kannanotot ja raportit perustuvat tieteelliseen näyttöön ja monialaiseen asiantuntemukseen. Luontopaneeli antaa tutkimuksen pohjalta suosituksia luonnon monimuotoisuuteen liittyvään päätöksentekoon. www.luontopaneeli.fi
Tilaa tiedotteet sähköpostiisi
Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.
Lue lisää julkaisijalta Luontopaneeli
Suomen luontokato voidaan pysäyttää lisätoimilla – toimenpidekuilun kiinni kurominen vaatii resursseja ja pitkäjänteistä politiikkaa8.12.2023 00:59:00 EET | Tiedote
Luonnon monimuotoisuus on suomalaisten hyvinvoinnin ja kestävän talouden perusta. Nykytoimet eivät kuitenkaan riitä luontokadon pysäyttämiseksi, osoittaa Suomen Luontopaneelin tuore raportti, joka luo kokonaiskuvaa Suomen luonnon heikentymisestä 2000-luvulla ja arvioi erilaisten skenaarioiden avulla, miten luonnon monimuotoisuus voidaan kääntää elpyvälle uralle. Luontotavoitteiden ja nykytoimenpiteiden välinen kuilu voidaan kuroa umpeen määrätietoisilla lisätoimilla. Ilman jatkuvien haittojen hillitsemistä luonnon tilaa ei saada elpymään pysyvästi. Siksi tarvitaan nykyistä pitkäjänteisempää luontopolitiikkaa.
Luontokato jatkuu ilman merkittävää suojelupinta-alan lisäystä – Suomen luontotavoitteisiin tarvitaan konkretiaa ja selkeät mittarit7.11.2023 10:01:10 EET | Tiedote
Suomi on sitoutunut kansainvälisiin tavoitteisiin luontokadon pysäyttämiseksi vuoteen 2030 mennessä. Toimenpiteisiin tavoitteiden saavuttamiseksi on ryhdyttävä heti. Luontopaneelin tuore mietintö tarjoaa eväitä valmisteilla olevan kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategian sekä sen osana laadittavan luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman kehittämiseen. Mittarien valintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta tavoitteiden toteutumista ja toimenpiteiden vaikuttavuutta voidaan arvioida.
Haitalliset vieraslajit uhkaavat luonnon monimuotoisuutta – niiden torjuminen vaatii toimialarajat ylittävää kansainvälistä yhteistyötä 4.9.2023 14:59:00 EEST | Tiedote
Haitalliset vieraslajit ovat yksi keskeisistä luontokadon aiheuttajista. Vieraslajit leviävät ihmisen toimien seurauksena ennennäkemättömän nopeasti, ja niiden haittojen hillitsemiseksi tarvitaan määrätietoisia toimenpiteitä, kertoo hallitustenvälisen luontopaneelin IPBESin arviointiraportti. Suomen Luontopaneelin tuore julkaisu esittää, miten IPBESin raportin keskeisiä havaintoja voidaan hyödyntää haitallisten vieraslajien torjumisessa Suomessa.
Suomen Luontopaneelin asiantuntijat median käytettävissä IPBESin kokouksen ja raporttien julkaisun yhteydessä24.8.2023 12:10:50 EEST | Kutsu
Suomen Luontopaneelin jäsenet seuraavat hallitustenvälisen luontopaneelin IPBESin kymmenettä täysistuntoa (IPBES 10) Saksan Bonnissa 28.8.–2.9.2023, ja ovat median käytettävissä kokouksen aikana. IPBES julkaisee maanantaina 4.9. laajan vieraslajeja koskevan arviointiraportin ja Suomen Luontopaneeli julkaisee samana päivänä mietinnön IPBESin raportin keskeisistä näkökulmista Suomessa.
Luontokadon pysäyttäminen ja kestävä hyvinvointi edellyttävät luonnon monien arvojen ottamista osaksi päätöksentekoa13.2.2023 12:57:57 EET | Tiedote
Lyhytnäköiseen hyötyyn ja kapeasti määriteltyihin markkina-arvoihin perustuva päätöksenteko kiihdyttää luontokatoa. Luontokadon ratkaisut vaativat luonnon arvojen syvällisempää ymmärtämistä ja monipuolisempaa hyödyntämistä päätöksenteon tukena, painotti hallitustenvälinen luontopaneeli IPBES viime vuonna julkaisemassaan laajassa arvoraportissa. Suomen Luontopaneelin tuore julkaisu esittää, miten IPBESin raportin keskeisiä näkökulmia voidaan hyödyntää luontokadon pysäyttämiseksi ja kestävyysmurroksen edistämiseksi Suomessa.
Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.
Tutustu uutishuoneeseemme