Väitöstutkimus: Ellen Thesleff oli kansainvälisempi ja teknisesti taitavampi kuin on ymmärretty

Kukka Paavilaisen tutkimus tuo uutta tietoa Ellen Thesleffin (1869–1954) käyttämästä vedostustekniikasta. Tutkimustulokset osoittavat, että Thesleff käytti vedoksissaan öljymaalareiden värejä vesivärien sijaan sekä japaninpaperia silkkipaperin sijaan.

”Thesleff on pioneeri puupiirtäjien keskuudessa. On ollut palkitsevaa tutkimuksella poistaa vallitsevia väärinkäsityksiä. Hänen tekniset valintansa selittävät teosten kirkkaina hehkuvat värit sekä sen, miksi ne ovat säilyneet niin hyvin”, Paavilainen kuvailee.

Opinnäyte sisältää neljä artikkelia, joista kaksi on julkaistu vertaisarvioidusti taidehistorian alalla. Kaksi artikkeleista keskittyy Thesleffin vuosien 1907–1910 teoksiin. Yksi artikkeleista käsittelee Paavilaisen omaa maalausprosessia, joka reflektoi Thesleffin öljyväriteosta Maisema Toscanasta (1907). Johdantoartikkeli käsittelee kysymyksiä, jotka syntyivät maalauskertomuksesta, eli Paavilaisen omia teoksia käsittelevästä artikkelista.

Tutkimuksessaan Paavilainen selvitti Thesleffin kohopainovedosten sideaineen ja väriaineet yhteistyössä Kansallisgallerian materiaalitutkijoiden kanssa sekä vedoslehtien kuidut Metropolian ammattikorkeakoulun konservaattoreiden kanssa. Lisäksi Paavilainen kokosi yhteen kaikki Thesleffin aikakauslehdissä julkaistut kohopainoteokset vuosilta 1908–1910. Tutkimus osoitti, että Thesleffillä oli aiemmin tunnettua laajemmat yhteydet aikakauden kansainvälisiin taidelehtiin. Thesleff oli myös Firenzessä ilmestyneen The Mask -lehden maailmankuulun päätoimittajan Gordon Craigin tärkein kuvittaja-avustaja.

Suurin osa Thesleffin värivedoksista on kuitenkin ilman vuosilukua, mikä hankaloitti tutkimusta. Sen sijaan Thesleffin kesäkuulle 1907 päiväämien luonnospiirrosten avulla Paavilainen löysi Venetsiasta taiteilijan tunnetuimman kohopainoteoksen malleina toimineet marionettinuket. Puupiirroksessa Marionetteja (1907–1908) esiintyvät kolme nukkea kuuluivat 1700-luvun aristokraattiseen marionettinukkekokoelmaan, joka oli esillä museossa jo Thesleffin vieraillessa siellä.

”Tavoitteenani on ollut yhdistää kolme asiaa: taiteilijan asettamat tutkimuskysymykset, materiaalitutkijoiden ja konservaattoreiden luonnontieteelliset tutkimustulokset sekä taidehistorioitsijoiden tutkimuskirjallisuuden tuntemus ja lähdekritiikki. Materiaalianalyysit, tutkimuskirjallisuus ja siihen liittyvä lähdekritiikki ovat tärkeitä asioita tutkimuksen uskottavuuden kannalta. Oivallukset ja tutkimustulokset, jotka syntyivät käytännön työskentelystä, ovat olleet minulle arvokkaita. Minusta juuri tämä on taiteellisen tutkimuksen ydintä, konkreettinen tekeminen, katsominen ja oivaltaminen”, Paavilainen taustoittaa.

Paavilainen toivoo, että tutkimus antaa uskoa siihen, että tutkivat taiteilijatkin voisivat julkaista artikkeleitaan tieteen kentällä, taiteellisen tutkimuksen ulkopuolella.

”Taiteellinen tutkimus on merkityksellistä ja painavaa siinä kuin luonnontieteellisetkin tutkimustulokset. On uskomattoman hienoa, että meillä on Thesleffin kaltaisia pioneereja, maailman luokan tekijöitä, vaikka Suomessa ajattelemme aina olevamme periferiassa.” 

Paavilainen on valmistunut vuonna 2005 sekä kuvataiteen että filosofian maisteriksi. Hän aloitti tohtoriopinnot Kuvataideakatemiassa vuonna 2010. Paavilaisen yksityisnäyttelyitä on ollut muun muassa Valokuvagalleria Hippolytessa ja Galerie Forsblomissa, ja hänen teoksiaan on useissa kotimaisissa museokokoelmissa.

Lisätietoja:
Kukka Paavilainen, +358 50 3683 732