SDP:n Eloranta: Kouluturvallisuus ei parane ilman juurisyihin puuttumista

Tutkimuksen (Leary, Kowalski, & Smith, 2003) mukaan 15 amerikkalaisesta kouluampujasta 13 oli kokenut yhteisönsä torjuntaa, ulossulkemista tai muunlaista kaltoinkohtelua. Monen motiivina oli ollut nimenomaan se, että he kokivat muiden kohdelleen heitä epäreilusti, kaltoin, jättäneet yksin tai sulkeneen heidät kokonaan näkymättömyyteen. Sama tulos löytyy suomalaistutkimuksesta (Oksanen, Nurmi, Vuori & Räsänen, 2013) liittyen Jokelan kouluampumistapaukseen. ”Häntä kiusattiin ja hän koki itsensä ulos suljetuksi. Sekä koulu että perhe epäonnistuivat hänen integroimisessaan yhteisöön.”

– Ei riitä, että me huolehdimme harrastuksista, kouluterveydenhuollosta, kuraattoreista, psykologeista tai mielenterveyspalveluista. Tärkeänä muutoksen avaimena on kasvattaa lapset ja nuoret sellaiseen yhteisöllisyyteen ja sellaisiksi aikuisiksi, jotka huolehtivat yhdessä siitä, että ketään ei jätetä ulkopuolelle tai yksin eikä ketään kiusata – niin päiväkodissa, koulussa kuin myöhemmin työyhteisössä, Eloranta korostaa.

Ostrakismi eli yhteisöstä ulos sulkeminen aiheuttaa suurta inhimillistä kipua. Kipua ja uhkaa yhteenkuuluvuuden tunteelle, itsetunnolle ja merkityksellisyydelle. Pitkittyessään se voi saada aikaan eristäytymistä, masentuneisuutta, keinottomuutta, toivottomuutta. Viime kädessä se voi vaikuttaa jopa sisäiseen turvallisuuteemme, sillä yhteisöstä ulos suljettu on erityisen altis jopa radikalisoitumiseen ja ääritekoihin, sillä yhteisöstä ulos suljettu on sellaiseenkin erityisen altis. (Kipling Williams)

– Kiusaamisen ja kouluväkivallan ehkäisemisen lisäksi erityinen huomio pitää kohdistaa ulos sulkemisen eli ostrakismin kitkemiseksi suomalaisesta yhteiskunnasta eli yhteisöllisyyttä pitää vahvistaa. Monia erilaisia toimia tarvitaan, mutta yhtenä keinona on esimerkiksi tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetuksen määrän lisääminen varhaiskasvatuksen ja koulujen opetussuunnitelmiin, jotta lapsista ja nuorista kasvaa toiset ihmiset huomioon ottavia empaattisia aikuisia, Eloranta sanoo.

WHO:n selvityksen mukaan jo useat maat ovat laatineet kansallisen yksinäisyyden vähentämisen ja yhteisöllisyyden vahvistamisen toimenpideohjelman. Mukaan tarvitaan sekä yhteiskunnan yhteisiä toimia, että yksilöiden toimijuuden vahvistamista yhteisöllisyyden lisäämiseksi.

– Täällä Suomessa laadimme vastaavia suosituksia Eduskunnan (epävirallisessa) ryhmässä yksinäisyyden ja ostrakismin vähentämiseksi Suomessa yhdessä keskeisten ministeriöiden, asiantuntijoiden ja muiden toimijoiden kanssa. Toivon, että työryhmämme työ saadaan sen valmistuttua osaksi ihan virallisia toimintasuunnitelmia läpi suomalaisen yhteiskunnan niin, että yhteisöllisyyden vahvistuminen ja yksinäisyyden vähentyminen alkaa vähitellen näkyä jokaisen suomalaisen arjessa parempana hyvinvointina, Eduskunnan ryhmän yksinäisyyden ja ostrakismin vähentämiseksi Suomessa toinen puheenjohtaja Eloranta toivoo.