Pohjois-Pohjanmaan järvien happitilanne heikoin rehevissä ja matalissa järvissä

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen järvien seurantaohjelmassa vuosittaisessa seurannassa ovat Yli-Kitka syvänne Kuusamossa, Oulujärven Niskanselkä Vaalassa, Iso Vatjusjärvi Haapavedellä ja Komujärvi Pyhäjärvellä. Muut seurantakohteet vaihtuvat vuosittain. Järviä havainnoidaan pääsääntöisesti neljä kertaa vuodessa (maalis-, heinä-, elo- ja syys–lokakuussa). Maaliskuussa seurannalla saadaan tietoa järvien happitilanteesta talvikerrostuneisuuden lopussa. Näytteenottopaikka on yleensä järven syvänne. 

Talvella jääpeite estää hapen liukenemisen ilmasta

Pitkä jääpeitteinen kausi näkyi erityisesti matalien ja rehevien järvien happitilanteen heikentymisenä. Yli-Kitkan syvänteessä ja Oulujärven Niskanselällä kevättalvinen happitilanne pysyi samana kuin edellisenä vuonna, sen sijaan matalissa ja rehevissä Komujärvessä ja Iso Vatjusjärvessä happitilanne oli edellisvuotta huonompi.  

Pyhäjärven Komujärvessä, Pudasjärven Jaurakaisjärvessä ja Karsikkojärvessä, Haapajärven Kuusaanjärvessä, Oulun Papinjärvessä ja Niilesjärvessä sekä Haapaveden Ainalinjärvessä vesisyvyys on niin pieni, että näytteet on otettu vain yhdestä näytteenottosyvyydestä, joka vaihteli puolesta metristä metriin. Näissä matalissa järvissä Karsikkojärveä lukuun ottamatta happi oli lähes lopussa. Heikoin tilanne oli Papinjärvessä ja Niilesjärvessä sekä Ainalinjärvessä. Paras happitilanne oli Pudasjärven lyhytviipymäisellä Karsikkojärvellä. Kolme vuotta sitten kevättalvinen happitilanne oli hyvä Jaurakaisjärvessä ja Papinjärvessä. Matalien järvien heikkoa happitilannetta selittää pieni vesitilavuus. Happea kuluu etenkin rehevissä järvissä, joissa on paljon hajotettavaa ainesta.

Syvemmissä järvissä eri lämpötilassa olevat kerrokset eivät sekoitu keskenään ja alusveden happitilanne voi heikentyä. Kuusamossa Yli-Kitkan syvänteellä, Porontimajärvellä, Kuusamojärvessä sekä Soilujärvessä happea oli hyvin, vaikka pohjanläheinen happipitoisuus oli alentunut. Näiden järvien ekologinen tila on hyvä. Paras happitilanne oli Oulujärven Niskanselällä Vaalassa. Kuusamon Oivanginjärvessä ja Taivalkosken Tyräjärvessä pintavedessä happea oli hyvin, mutta jo viidessä metrissä oli lähes hapetonta.

Rokuan alueen järvistä Leväsoppisessa, Tulijärvessä, Lianjärvessä, Iso-Syväjärvessä ja Ahmasjärvessä happi oli lähes kulunut loppuun. Myös Kirvesjärvessä happitilanne oli heikko. Pohjanläheinen hapettomuus vapauttaa rehevissä järvissä pohjasedimentistä ravinteita takaisin veteen, mikä näkyi suurina pohjanläheisinä ravinne- ja rautapitoisuuksina mm. Tulijärvessä ja Iso-Syväjärvessä.

Heikko happitilanne voi johtaa kalakuolemiin

Hapenpuute alkaa vaikuttaa kaloihin, kun veden happipitoisuus alittaa 5 mg litrassa. Kalojen hapentarve vaihtelee lajikohtaisesti. Mm. lohikalat, made, ahven ja kuha tarvitsevat paljon happea. Pienimpiä happipitoisuuksia sietävät esim. lahna, ruutana ja pasuri. Ruutana selviää jopa yli puoli vuotta ilman happea.

Talven aikana ELY-keskukseen on tullut kolme ilmoitusta kalakuolemista. Jyringinjärven kunnostusyhdistys ilmoitti helmikuun alussa, että Sievin Jyringinjärvessä kalat ovat parveutuneet pohjavettä purkavan ojan suulle. Jyringinjärvestä helmikuussa otetut vesinäytteet vahvistivat, että happi oli lähes lopussa. Myöhemmin kuolleita kaloja oli havaittu myös lähdeojan suulla.

Kainuun kalatalouskeskuksen kautta tuli tieto Vaalan Syväjärvellä havaitusta kalakuolemasta. Maaliskuun alussa Oulun Laholaisojassa havaittiin kuolleita kaloja. 

Maaliskuu on ollut ajankohtaan nähden tavallista kylmempi ja happitilanne voi heikentyä edelleen jäiden lähdön viivästyessä. Kevään viivästyessä riski kalakuolemien esiintymiselle kasvaa. Kalakuolemista voi ilmoittaa ELY-keskukseen. Järvien happitilanteeseen tulee täydennystä kevään sulamisvesien mukana.