Vihreiden Ohisalo ja Hopsu: hallitus kieltäytyy perustamasta päätöksiään metsistä tutkittuun tietoon

Suuren valiokunnan jäsenet Maria Ohisalo (vihr) ja Inka Hopsu (vihr) jättivät yhdessä vasemmistoliiton edustajien kanssa eriävän mielipiteen valiokunnan lausuntoon EU-komission asetusehdotuksesta metsien seurantakehykseksi. Edustajien mukaan metsistä tarvitaan lisää tietoa ja asetusehdotus on kannatettava, mutta hallitus ei näytä haluavan perustaa päätöksiään tutkittuun tietoon.

– Suomi vastustaa tätä asetusta, koska hallituksen mukaan sen kustannukset ovat Suomelle muka liian kovat. No, osittain kustannukset ovat seurausta siitä, että Suomi on heikentänyt ympäristönsä tilaa merkittävästi ja esimerkiksi talousmetsien hoitokäytännöt ovat täällä täysin kestämättömiä. Toisaalta osittain kustannukset on komission ehdotuksessa arvioitu varmuuden vuoksi Suomelle kovemmiksi kuin ne luultavasti todellisuudessa tulevat olemaan, koska meillä ei ole kunnollista tietoa kaikkien elinympäristöjemme ja myös metsiemme tilasta, Ohisalo avaa.

Suomessakaan ei kerätä kaikkia asetusehdotuksessa jäsenmaille osoitettuja tietoja, kuten tietoja vanhojen ja luonnonmukaisten metsien sijainnista.

– Näyttää siltä, että hallitus ei halua perustaa tulevia metsiä koskevia päätöksiään tutkittuun tietoon. Suomi on sitoutunut suojelemaan jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät EU:n biodiversiteettistrategian 2030 avaintavoitteen mukaisesti, ja tämä asetus tukisi tavoitteen saavuttamista. Strategian toimeenpanoa varten täytyy tehdä maastokartoituksia. Osa asetusehdotukseen liittyvistä kustannuksista toteutuu siis joka tapauksessa, Hopsu kritisoi.

Metsien seurantakehyksellä on tarkoitus parantaa metsiä koskevien uhkien torjuntaa. Metsiin kohdistuu yhä enemmän painetta ilmastonmuutoksen, ihmisen toiminnan sekä maankäytön muutosten takia. Metsiin kohdistuviin uhkiin voitaisiin vastata paremmin kattavalla, korkeatasoisella seurantajärjestelmällä, joka käsittäisi EU:n jäsenvaltioiden kaikki metsät ja muut metsäiset maa-alueet. 

– Nykyisellään käytössä ei ole riittävästi harmonisoitua tietoa, eikä EU:lla ole riittävän yhtenäistä järjestelmää tarkkojen ja vertailukelpoisten metsätietojen keräämistä ja jakamista varten päätöksenteon tueksi. Näitä tietoja tarvitaan muun muassa metsäkato- ja ennallistamisasetusten toimeenpanossa, sekä EU:n ilmastopolitiikan tekemisessä, uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä ja hiilensidonnan edistämisessä, Ohisalo summaa.