Etelä-Savon ELY-keskus kerää tietoja maakunnan kangasvuokoista

Kangasvuokko on Suomessa rauhoitettu jo vuonna 1952, mutta rauhoituksesta huolimatta laji on vähentynyt ja luokiteltu viimeisimmässä uhanalaisluokituksessa vaarantuneeksi. Rauhoitettuna lajina kangasvuokon poimiminen tai muu vahingoittaminen on kielletty. Tietoja kangasvuokoista päivitetään ja havaintotietoja kerätään, jotta saadaan ajantasaista tietoa lajin esiintymisestä Etelä-Savon alueella.

Etelä-Savon ELY-keskus päivittää maakunnan alueella esiintyvän kangasvuokon ja muiden uhanalaisten kasvien esiintymispaikkojen tietoja kesän aikana. Osalle kohteita voidaan tehdä maastokäynti tietojen päivittämistä varten. Tällöin lasketaan, kuinka monta yksilöä alueella esiintyy ja kuinka laajalla alueella kasvia esiintyy sekä arvioidaan voisiko laji hyötyä jostain elinympäristön hoitotoimenpiteestä, kuten varjostavan puuston raivauksesta. Mahdolliset hoitotoimenpiteet ovat aina maanomistajille vapaaehtoisia.

"Etelä-Savon ELY-keskus on kiinnostunut kaikista kangasvuokkojen havaintotiedoista. Vaikka ilmoitettu paikka olisikin jo viranomaisten tiedossa, havainnon ilmoittamisella saadaan arvokasta tietoa paikan nykytilasta. Osalla kangasvuokkopaikkoja viimeisestä seurantakerrasta voi olla jo pitkäkin aika ja tilanne on voinut muuttua edellisen käynnin jälkeen", Etelä-Savon ELY-keskuksen luonnonsuojeluasiantuntija Juho Kolehmainen kertoo.

Kukkiva kangasvuokko on helppo tunnistaa

Kangasvuokko (Pulsatilla vernalis) kukkii yleensä toukokuussa, mutta varhaisimmat yksilöt aloittavat kukinnan jo huhtikuun puolella. Se tarjoaa siten mettä kevään ensimmäisille pölyttäjille. Kangasvuokon tunnistaa suurista vaaleista kukista, jotka ovat yleensä kermanvalkoiset. Etelä-Savossa tavataan yksittäisillä paikoilla myös liilanpunaista värimuotoa. Kukinnan jälkeen kukkaperät saattavat nousta yli 30 senttimetrin korkeuteen, jotta lenninhaivenella varustetuilla siemenillä olisi mahdollisimman hyvät leviämismahdollisuudet. Kukkimatonta kangasvuokkoa voi olla vaikea havaita, sillä sen lehtiruusukkeiden ikivihreät lehdet kasvavat lähes maanmyötäisesti.

Kangasvuokon voi löytää kuivilta ja valoisilta harjumänniköiltä sekä hiekkaisilta puolukka- ja kanervakankailta. Suomessa kangasvuokon levinneisyys painottuu Kaakkois-Suomeen Salpausselkien ja Etelä-Savon alueelle, vaikka lajin yksittäisiä esiintymiä tunnetaan Uudenmaan pohjoisosissa sekä Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan eteläosassa. Monesti laji kasvaa myös hiekkaisilla teiden pientareilla tai polkujen reunoilla, mistä löytyy siementen itämistä helpottavaa paljasta maanpintaa. Etelä-Savon alueella havaintotietoja on erityisesti Mäntyharjun, Mikkelin, Puumalan, Sulkavan ja Savonlinnan alueilta.

Rauhoitetulla kangasvuokolla on monta uhkaa

Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on luonnonsuojelulain nojalla kielletty. Kielto koskee myös kasvin siementen keräämistä. Rauhoituksesta huolimatta kangasvuokkoja poimitaan ja siirretään edelleen jonkin verran pihoihin. Kangasvuokon kukat kuihtuvat kuitenkin maljakossa nopeasti ja se on kasvupaikan suhteen sen verran vaatelias, että se ei todennäköisesti tule menestymään pihaan siirrettynä.

 Lisäksi kangasvuokolla on laaja juurakko, joka todennäköisesti vaurioituu, kun kasvi kaivetaan maasta ylös. Taimitarhoilta voi hankkia näyttäviä kangasvuokon sukulaiskasveja, esimerkiksi tarhakylmänkukkia tai arovuokkoja, jotka sopivat pihapiireihin istutettaviksi. Luonnossa kasvavat kangasvuokot tulee jättää rauhaan yhteisesti ihailtaviksi.

Keräämisen ohella merkittäväksi kangasvuokon uhkatekijäksi on noussut kasvupaikkojen umpeenkasvu ja tuhoutuminen mm. soranoton tai voimakkaiden metsätaloustoimien seurauksena. Asutuksen läheisyydessä kangasvuokkoa uhkaa kasvien poimimisen ja siirtämisen lisäksi myös rakentaminen ja tallaaminen. Päivitetyt tiedot ja uudet havaintopaikat tallennetaan viranomaisten käyttämiin järjestelmiin, jotta laji voitaisiin huomioida paremmin myös erilaisissa hankkeissa ja maankäytössä.