Sofia Virta: ”Perheväkivaltaa todistaneet lapset tulisi tunnistaa myös rikoksen uhriksi”

Yle uutisoi tänään, että viranomaisten tunnistamisessa ja puuttumisessa lähisuhdeväkivaltaan on puutteita. Sofia Virta korostaa, että perhe- ja lähisuhdeväkivalta koskettaa koko perhettä – myös lapsia. 

– Kun perheessä esiintyy väkivaltaa, vaikuttaa se kaikkiin perheenjäseniin. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja väkivallattomaan kotiin. Suomen tulisi ottaa mallia Ruotsista, jossa lasten traumaattiset kokemukset otetaan perheväkivaltatilanteissa huomioon, Virta kehottaa.

Virta muistuttaa, että väkivallan todistaminen on tutkitusti yhtä vahingollista, kuin jos lapsi itse olisi väkivallan kohteena. Todistaminen voi olla myös väkivallan näkemisen ja kuulemisen lisäksi epäsuoraa, kuten väkivallan jälkien näkemistä ja elämistä väkivallan ilmapiirissä.

– Väkivallan näkeminen ja kuuleminen on lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa, joka aiheuttaa lapsessa samantapaisia oireita kuin fyysinen väkivalta. Vaikutukset ovat vakavia, Virta toteaa.

Virta painottaa, että lapsi, joka menettää vanhempansa väkivallan seurauksena on aina myös itse uhri. 

– Vanhemman kuolema on aina vakava tragedia lapselle, jolla on vaikutuksia pitkälle aikuisuuteen. Tekijät tulisi tällöin tuomita myös lapseen kohdistuvasta väkivallasta, Virta vaatii.

Väkivaltaepidemia on vakava

THL:n mukaan lähisuhdeväkivaltaa esiintyy Suomessa yhä enemmän, mutta viranomaisten tunnistamisessa ja puuttumisessa lähisuhdeväkivaltaan on puutteita. Virta huomauttaa, ettei ilmiö herätä julkisuudessa ja politiikassakaan voimakkaita reaktioita, vaikka joka kolmas nainen Suomessa on kokenut väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta.

– Suomella on kansainvälisiinkin ihmisoikeussopimuksiin perustava velvollisuus torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta olemme tässä epäonnistuneet, sillä Suomi on yhä edelleen yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista. Kyse on väkivaltaepidemiasta, jota vastaan tarvitaan tekoja, ei tilastojen taivastelua, Virta painottaa.

– Täytyy myös muistaa, että käyttäytymismallit siirtyvät helposti vanhemmilta lapsille. Siksi tarvitsemme lasten väkivallalle altistumisen kriminalisoinnin lisäksi muun muassa lisää turvakotipaikkoja, perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelusta luopumista sekä asennemuutosta niin viranomaisten, poliitikkojen kuin yhteiskunnankin tasolla, Virta päättää.