Kuntien väliset erot sairastavuudessa ja työkyvyttömyydessä ovat suurimmat maantieteellisesti laajoilla hyvinvointialueilla

Kuntien väliset erot työkyvyttömyydessä ja eri sairauksien yleisyydessä ovat merkittäviä. Myös hyvinvointialueiden sisällä on suuria eroja. Kuntien väliset erot sairastavuudessa ovat suurimpia maantieteellisesti laajoilla hyvinvointialueilla Pohjois- ja Itä-Suomessa. Maantieteellisesti pienemmillä hyvinvointialueilla Etelä-Suomessa alueen sisäinen kuntien välinen vaihtelu taas on vähäisintä.

”Osittain erot johtuvat siitä, että maantieteellisesti laajemmilla alueilla on enemmän asukasmäärältään pieniä kuntia, joissa myös satunnaisvaihtelu vaikuttaa tuloksiin. Hyvinvointialueiden palveluista vastaavien viranhaltijoiden tulisi selvittää, mistä erot johtuvat: onko kuntien välillä esimerkiksi eroja siinä, miten helposti palvelujen piiriin voi päästä tai johtuvatko erot muista terveyteen vaikuttavista tekijöistä, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtava asiantuntija Päivikki Koponen.

Myös työkyvyttömyydessä kuntien väliset erot hyvinvointialueiden sisällä ovat suurimmat maantieteellisesti laajoilla hyvinvointialueilla Pohjois-Savossa, Lapissa ja Kainuussa.

Sairastavuuden ja työkyvyttömyyden alue-erot eivät kuitenkaan ole täysin samanlaisia. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ja Pirkanmaalla työkyvyttömyys on suhteessa koko maan keskiarvoon yleisempää kuin sairastavuus, kun taas Pohjois-Pohjanmaalla sairastavuus on koko maan keskiarvoon verrattuna varsin yleistä, mutta työkyvyttömyydessä ero koko maan tasoon on pienempi.

Sairastavuuteen ei välttämättä liity työkyvyttömyyttä, mutta työkykyetuuden saamisen taustalla on aina sairaus. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ja Pirkanmaalla työkyvyttömyys on koko maan keskiarvoon verrattuna yleisempää kuin sairastavuus, työkykyetuuksien saajia on paljon. Pohjois-Pohjanmaalla tilanne on päinvastainen: sairastavuutta on enemmän mutta työkyvyttömyyttä vähemmän kuin koko maassa keskimäärin. Pohjois-Pohjanmaan asukkaat ovat työllistyneet sairastavuudesta huolimatta. Tähän vaikuttavat alueen ikärakenteen lisäksi myös työttömyys ja muut työllistymisen taustatekijät.

Tiedot käyvät ilmi vuosien 2020–2022 tiedoilla päivitetystä Kansallisesta terveysindeksistä. joka on THL:n, Kansaneläkelaitoksen (Kela), Eläketurvakeskuksen ja Tilastokeskuksen julkaisema tietokokonaisuus. Siihen kuuluu useita indikaattoreita, jotka kuvaavat Suomen alueellisia eroja sairastavuudessa ja työkyvyttömyydessä.

Sairastavuuden alue-erot ovat suhteellisesti suurimpia alkoholisairauksissa, tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa sekä mielenterveydessä

Hyvinvointialueiden välisessä tarkastelussa todettiin Pohjois-Savossa selvästi muita alueita ja koko maan tasoa enemmän vakavia mielenterveyden ongelmia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Alkoholisairastavuus oli yleisintä Etelä-Karjalassa, mutta selkeästi muita alueita yleisempää myös Pohjois-Karjalassa. Mielenterveysindeksissä kuntien väliset erot olivat erityisen suuria.

Sairastavuuden ja työkyvyttömyyden alueellisten erojen takana on monia tekijöitä, jotka vaikuttavat terveyteen ja toimintakykyyn. Näitä ovat elintavat, kuten tupakointi, alkoholinkäyttö, liikunta ja ravintotottumukset sekä pääsy terveyspalveluihin. Toisaalta myös työllisyys ja taloudellinen tilanne sekä koulutus heijastuvat väestön terveyteen ja toimintakykyyn.

Myös hyvin toimiva terveydenhuolto voi näkyä korkeampana sairastavuutena, kun sairauksia seulotaan, löydetään ja hoidetaan tehokkaasti. Vastaavalla tavalla työkyvyttömyyden yleisyyteen vaikuttaa terveyspalvelujen saatavuus, joka riippuu muun muassa työterveyshuollon palvelujen kattavuudesta ja laajuudesta.

”Kuntien väliset erot sairastavuudessa alueilla on hyvä ottaa huomioon, kun hyvinvointialueiden palveluverkkoa suunnitellaan. On pidettävä huoli siitä, että eri puolilta aluetta pääsee tarvittavaan hoitoon. Hyvinvointialueiden valtuustoilla on vastuu strategisista päätöksistä, miten terveyttä ja hyvinvointia edistäviä toimia suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä erityisesti niiden kuntien kanssa, joissa indeksiluvut ovat muita korkeampia.”, sanoo Päivikki Koponen.

Ammatillisen kuntoutukseen pääsyssä huomattavat alueelliset erot

Työkyvyttömyyden alueellinen vaihtelu on pysynyt ennallaan aiemmin julkaistuihin, vuosien 2019–2021 tietoihin verrattuna.”. Työkyvyttömyys on Pohjois-Savossa ja Kainuussa huomattavasti tavallisempaa kuin muualla. Pohjois-Savon kunnista työkyvyttömyys on alueen keskiarvoa selvästi korkeampaa erityisesti Rautavaaralla, Tuusniemellä ja Kaavilla.

Hyvinvointialueiden välillä on isoja eroja siinä, kuinka suurelle osalle väestöstä Kela on myöntänyt ammatillista kuntoutusta. Yleisimpiä myönteiset päätökset ovat Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella ja sen kunnista erityisesti Outokummussa.

”Kelan ammatillisen kuntoutuksen myöntävät päätökset ovat viime vuosina lisääntyneet selvästi nuoremman ikärakenteen kunnissa. Työkyvyttömyyden alue-erojen taustalla on monia tekijöitä, joihin Kelan ammatillisella kuntoutuksella voidaan vaikuttaa”, sanoo Kelan tutkimuksen ylilääkäri Riitta Luoto.