Yli 30 000 vanhaa karttaa jopa 150 vuoden takaa nyt paikkatietona

Vanhat kartat ovat todellinen aarreaitta ammattilaisille. Esimerkiksi luonnon ympäristön ja maankäytön muutosten tulkinnassa vanha kartta voi olla ainut lähde. Vanhin julkaistu aineisto on Suomen yleiskartta, josta on julkaistu eri versiot vuosilta 1864-2000. Merkittävä aineisto on lisäksi pitäjänkartasto, joka kertoo tarinaa 1900-luvun Suomesta aina vuoteen 1968 saakka. Venäläiset topografiset kartat vuosilta 1870-1917 ovat myös ainutlaatuisia. 

–  Suomessa ei ollut itsenäisyyden alussa tarkkaa kartastoa, joten Maanmittauslaitos suomensi venäjänkielisistä topografiset kartat ja laittoi ne myös jakoon. Aiemmin ne olivat olleet salaisia. Vähitellen alettiin tehdä omaa topografista kartastoa eli peruskarttaa ja työ saatiin loppuun koko Suomesta vuonna 1977. Aineistossa on mukana kartat aina vuoteen 2020 saakka, kertoo projektista vastannut yli-insinööri Antti Jakobsson Maanmittauslaitokselta.

– Karttoihin liittyy myös seikkaperäinen nimistö, jonka perusteella voidaan linkittää muita asiakirjalähteitä tapahtumapaikkoihin. Erityisesti kylien ja talojen nimet ovat tärkeitä vaikkapa sukututkijoille, Jakobsson kertoo.

Uusia mahdollisuuksia tekoälyn avulla

Lehtijaossa olevia vanhoja karttoja on hyödynnetty niiden georeferoinnissa. Lehtijako kertoo missä kartta sijaitsee koordinaattijärjestelmässä ja sen avulla voidaan koordinaatisto myös viedä karttakuville, kun osoitetaan kuvilta karttalehden reunat. Georeferoiduissa kartoissa koordinaatisto on määritelty, jolloin karttojen digitaalinen uudelleenkäyttö on mahdollista. Georeferoinnilla tarkoitetaan, että kuvakoordinaatistossa olleet aineistot on muunnettu ETRS-TM35FIN koordinaattijärjestelmään. Kun kartat ovat koordinaatiston mukaisesti oikealla paikallaan, niitä voidaan liittää erilaisiin karttapalveluihin, jolloin kartat ovat myös helpommin löydettävissä. 

Karttoja on julkaistu kaiken kaikkiaan 30 485. Karttasarjoja on 23, josta kustakin on kaksi eri versiota. 

–  Toisessa kartta on ilman reunamerkintöjä ja toisessa ne ovat mukana. Karttojen reunamerkinnöissä kerrotaan esimerkiksi kartan tekijän ja painopaikan sekä ajantasaisuuteen liittyviä tietoja. Reunaton versio mahdollistaa karttojen yhdistämisen esim. karttapalvelukäyttöön ja reunallinen taas kartan metatietojen tarkastelun, sanoo Jakobsson.

Georeferoidut vanhat kartat tuotettiin ja julkaistiin yhteistyössä Shingle Oyn ja Tieteen tietotekniikan keskus CSC:n kanssa. Vanhat kartat ovat nyt huomattavasti paremmin esimerkiksi tekoälysovellusten hyödynnettävissä ja tekijät toivovat, että karttojen käyttö lisääntyy, kun niiden saatavuutta on parannettu. 

–  Suuri kiitos yhteistyökumppaneillemme työstä, joka helpottaa vanhoja karttoja tarvitsevien tutkijoiden, ammattilaisten ja harrastajien työtä valtavasti, Jakobsson toteaa.   

Aineisto on avoimena datana saatavilla Geoportti-tutkimusinfrastruktuurin kautta CSC:n Paituli-palvelussa.